Tagged: tyyli
Vertailu: Yöllisen koiran merkillinen tapaus

Autistinen Christopher Boone (Jyrki Mänttäri) selvittää yöllisen koiran merkillistä tapausta. (Kuva: Kari Sunnari)
Mark Haddonin autismia kuvaavan romaanin sovittaminen näyttämölle ei ole mikään helppo tehtävä, ja Tampereen työväen teatteri muuttaakin teosta olennaisesti matkan varrella. Suuri määrä kirjan tekstiä siirtyy sellaisenaan näyttämölle, mutta sävy kokee silti erikoisen transformaation.
Lyhyesti: Miss Violence
Sarja: Espoo Ciné 2014.
Kreikkalaisohjaaja Aléksandros Avranásin toinen kokopitkä elokuva on kammottava kuvaus todellisesta perhehelvetistä, jolle kalpenevat useimmat karmeat perhetarinat. Elokuva avautuu 11-vuotiaan Angelikin hypätessä parvekkeelta syntymäpäivänään. Lapsen väkivaltainen kuolema sysää perheen arkirutiinin raiteiltaan, jopa kylmähermoisen isän (roolistaan Venetsiassa palkinnon pokannut Themis Panou), mutta mitä julkisivun takaa paljastuukaan?
Miss Violencen suurin voimavara on kerronta, joka avaa perhekuvion taustoja katsojalle vähittäin ja vähäeleisesti. Tämä vain korostaa tarinan inhottavuutta ja ahdistavuutta, mutta kerronnan tyyli pysyy loppuun asti hillittynä, miltein välinpitämättömänä. Elokuvaa on verrattu Michael Haneken tuotoksiin, eikä syyttä, mutta mieleen tulee myös viiden vuoden takainen, niin ikään kreikkalainen Dogtooth (2009). Jälkimmäinen oli kuitenkin mielikuvituksellisempi ja jopa mustan huumorin maustama, siinä missä Miss Violence on läpeensä vakava ja todellinen koettelemus katsojalle. Elokuva on myös teknisesti erittäin laadukas, mutta sen tarinan kamaluus saa helposti kysymään, miksi Miss Violence on ylipäätään tehty.
Metal Gear Solid V: Ground Zeroes
(PS3, 2014)
Metal Gear Solid V:n prologi tarjoaa kauniin ja koukuttavan, mutta säälittävän lyhyen pelikokemuksen. Järjestysnumeroiden vaihtuminen roomalaisiin numeroihin otsikossa kuvastaa väkinäistä yritystä uudistaa pelisarjajättiä sofistikoituneempaan suuntaan.
Hiekkaan piirretty hirviö
Jarno Mällisen satiirinen toinen romaani irrottautuu melko kauas Kieroonkasvukertomus-esikoisen tyylistä, vaikka tapahtumapaikka onkin yhä pieni teollisuuskaupunki pohjoisemmassa Suomessa.
Kiskoja
Valtte Railon myrskyisä tarina jatkuu J. A. Mäen toisessa sarjakuva-albumissa, joka on enemmän tai vähemmän jatkoa vuoden 2011 Hermolomamatkalle. Lue loppuun