Tagged: isä
Mahdolliset maailmat

Teatterisukupolvet samassa kyydissä: Nuori Antti (Marja Salo), vanha Antti (Eero Aho), Antin tytär (Pia Andersson) ja Antin esikuva (Esko Salminen). (Kuva: Kansallisteatteri)
(Kansallisteatteri, 2016)
Paavo Westerbergin Mahdolliset maailmat on hämmästyttävän eheä ja tasapainoinen draama elämänvalinnoista ja teatterityön henkisestä hinnasta.
Lyhyesti: Miss Violence
Sarja: Espoo Ciné 2014.
Kreikkalaisohjaaja Aléksandros Avranásin toinen kokopitkä elokuva on kammottava kuvaus todellisesta perhehelvetistä, jolle kalpenevat useimmat karmeat perhetarinat. Elokuva avautuu 11-vuotiaan Angelikin hypätessä parvekkeelta syntymäpäivänään. Lapsen väkivaltainen kuolema sysää perheen arkirutiinin raiteiltaan, jopa kylmähermoisen isän (roolistaan Venetsiassa palkinnon pokannut Themis Panou), mutta mitä julkisivun takaa paljastuukaan?
Miss Violencen suurin voimavara on kerronta, joka avaa perhekuvion taustoja katsojalle vähittäin ja vähäeleisesti. Tämä vain korostaa tarinan inhottavuutta ja ahdistavuutta, mutta kerronnan tyyli pysyy loppuun asti hillittynä, miltein välinpitämättömänä. Elokuvaa on verrattu Michael Haneken tuotoksiin, eikä syyttä, mutta mieleen tulee myös viiden vuoden takainen, niin ikään kreikkalainen Dogtooth (2009). Jälkimmäinen oli kuitenkin mielikuvituksellisempi ja jopa mustan huumorin maustama, siinä missä Miss Violence on läpeensä vakava ja todellinen koettelemus katsojalle. Elokuva on myös teknisesti erittäin laadukas, mutta sen tarinan kamaluus saa helposti kysymään, miksi Miss Violence on ylipäätään tehty.
R&A ’12: Take Shelter
Take Shelter on käsikirjoittaja-ohjaaja Jeff Nicholsille vasta toinen elokuva, mutta sitäkin voimakkaampi, omaperäisempi ja tiivistunnelmaisempi teos siitä muodostuu. Viime vuonna valmistunut elokuva on yksi vuoden vaikuttavimpia kokemuksia.