Hautausmaan kauhu ja muita kertomuksia

hautausmaan-kauhu-ja-muita-kertomuksiaH. P. Lovecraft, Hautausmaan kauhu ja muita kertomuksia
Kootut teokset osa 4
(Jalava, 2013)

H. P. Lovecraftin Koottujen teosten neljäs osa on edeltäjiään heikompi kokoelma vähempiarvoisia tekstejä ja yhteistyönovelleja. Ainoastaan avainteos Charles Dexter Wardin tapaus tekee kokoelmasta omistamisen arvoisen.

Sarja: Lovecraft-sarja.

Lue loppuun

Blam!

blam-1

Blam! (kuva: Søren Meisner)

(Tanska, 2012)

Kristján Ingimarsson Companyn riehakas ja nerokas on Blam! on sirkusta, jolla on toinen jalka jykevästi absurdissa teatterissa. Jo pitkään kansainvälisesti kiertäneessä näytelmässä arkinen toimisto muuntautuu toimintaelokuvien näyttämöksi.

Lue loppuun

Parhaat ensi-iltaelokuvat 2016

 

rogue-oneVuonna 2016 suuret franchise-elokuvat kompuroivat kun indie-helmet ja vakavammat scifi-elokuvat nostivat profiiliaan. Tässä parhaat Suomessa teatterilevitykseen viime vuoden aikana tulleista elokuvista.

Lue loppuun

Kevyttä mielihyvää

kevytta-mielihyvaa

Lääkäri Alpon (Tommi Korpela) todellisuus alkaa rakoilla, mutta miksi? (Kuva: Pate Pesonius)

(Q-teatteri, 2016)

Antti Hietalan esitys kyseenalaistaa ihmissuhteet, todellisuuden ja elämän merkityksellisyyden. Silti se on hauska, yllättävä ja viiltävän terävä.

Lue loppuun

Sumu

sumu

Sumun toimistokuvauksessa suuren näyttämön mahdollisuuksia käytetään hyväksi vain hetkittäin. (Kuva: Stefan Bremer)

(Kansallisteatteri, 2016)

Juha Jokelan Sumu käsittelee kunnianhimoista aihealuetta, mutta ei onnistu luomaan intensiteettiä tai säilyttämään katsojan mielenkiintoa.

Lue loppuun

Lyhyesti: Onnellisuuden tasavalta

Kristo Salminen, Markku Maalismaa, Milka Ahlroth, Cécile Orblin, Hannu-Pekka Björkman, Terhi Panula, Alina Tomnikov ja Marja Salo kertovat "Vapaudesta kirjoittaa oman elämän käsikirjoitus". (Kuva: Tuomo Manninen)

Kristo Salminen, Markku Maalismaa, Milka Ahlroth, Cécile Orblin, Hannu-Pekka Björkman, Terhi Panula, Alina Tomnikov ja Marja Salo kertovat ”Vapaudesta kirjoittaa oman elämän käsikirjoitus”. (Kuva: Tuomo Manninen)

(Kansallisteatteri, 2016)

Martin Crimpin absurdin surrealistinen aikalaiskuvaus jättää tulkinnan katsojan tehtäväksi, eikä valmiita vastauksia jakele. Kokemus on samaan aikaan sekä palkitseva että uuvuttava.

Lue loppuun