Viiniä keittiössä

Seppo Halttunen on Pierre ja Elina Varjomäki on Mathilde toisessa roolissaan. (Kuva: Kapina Oy)

Muistot ja nykyhetki lomittuvat Anna Gavaldan romaaniin perustuvassa teatterisovituksessa. Lija Fischerin ohjaus nousee lähtökohtiaan kiehtovammaksi.

Chloe (Elina Varjomäki) on juuri jätetty pitkästä parisuhteesta, kun hän löytää itsensä mökkiviikonlopulta ex-miehensä isän Pierren (Seppo Halttunen) seurassa. Tämä on lähtökohta ranskalaiskirjailija Anna Gavaldan romaanissa Viiniä keittiössä (2002), joka on nyt taipunut Keski-Uudenmaan teatterin lavalle.

Tarina keskittyy pääasiassa yhteen viikonloppuun, mutta sen aikana ehditään käydä läpi vuosien päähän ulottuva taustakertomus. Samalla kun Chloe potee tuskaa erostaan, avautuu Pierre viimeinkin elämänsä suuresta, salatusta rakkaudesta. Kaksikko ajautuu kuin tanssiin, jossa he vuoroin ymmärtävät toisiaan ja vuoroin joutuvat törmäyskurssille.

Taustalla ovat ikiaikaiset parisuhteen kysymykset: Miksi ja miten yhdessä pysytään? Ja mitä tehdä, kun rakastuukin toiseen?

Lija Fischerin ohjaus ei ota valtavia riskejä, mutta pysyy hyvin kasassa. Sovituksen voimavara ovat näyttelijät, jotka heittäytyvät antaumuksella rooleihinsa. Keskipisteeksi nousee kaksoisroolia esittävä Elina Varjomäki, joka huokuu itsevarmuutta molemmissa rooleissa, niin voimakkaana kuin haavoittuvaisena.

Pierre ja Chloe nauttivat viiniä keittiössä kireissä tunnelmissa. (Kuva: Kapina Oy)

Ensi alkuun vaatimattomalta näyttävää lavastusta käytetään myös sangen luovasti. Näyttämön jakavat osiin läpikuultavat pleksit, jotka ovat välillä kuin muistoja ja nykyhetkeä erottavaa utua, välillä taas kuin peilejä tai sateisia ikkunoita. Näytelmän konkreettinen toteutus on muutenkin vaikuttavaa pienelle näyttämölle.

Dialogi menneisyyden ja nykyhetken välillä on Viiniä keittiössä -näytelmän kiehtovin elementti. Tähän tuo oman sivujuonteensa se, että Varjomäki esittää sekä Chloeta että Pierren rakastettua Mathildea. Roolitus luo hahmojen välille kiehtovan yhteyden, joka avaa teosta erilaisille tulkinnoille.

Heikommin toimii näytelmän huumori, joka on ainakin omaan makuuni turhan alleviivattua. Henkilöihin ja ihmissuhteisiin pääsisi jopa paremmin käsiksi, jos yleisöä ei turhaan kosiskeltaisi koomisilla hetkillä.

Gavaldan romanttinen kertomus voi sekin olla heikko kohta, katsojasta riippuen. Teksti on todella ranskalaista hyvässä ja pahassa – se on nokkelaa ja jopa kaunista, mutta sen käsitys rakkaudesta on suoraan sanoen naiivi. Tämä ei ole niinkään näytelmän heikkous kuin alkuperäisen teoksen.

Viiniä keittiössä on pääosin viihdyttävä, antaumuksella näytelty ja kiinnostavasti rakennettu teatterisovitus. Se ei onnistu sanomaan ikuisuusaiheestaan mitään uutta, mutta se olisikin aika mahdoton tehtävä.

Viiniä keittiössä Keski-Uudenmaan teatterissa 8.10.–6.11.2021.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s