Metal Gear Solid V: Ground Zeroes

Ground Zeroes

(PS3, 2014)

Metal Gear Solid V:n prologi tarjoaa kauniin ja koukuttavan, mutta säälittävän lyhyen pelikokemuksen. Järjestysnumeroiden vaihtuminen roomalaisiin numeroihin otsikossa kuvastaa väkinäistä yritystä uudistaa pelisarjajättiä sofistikoituneempaan suuntaan.

Sekä uuden että entisen sukupolven konsoleille samanaikaisesti julkaistu Metal Gear Solid V: Ground Zeroes esittelee uudistuneen ja realistisemman Metal Gear Solidin. Snaken rooliin on legendaarisen David Hayterin tilalle napattu Hollywood-tähti Kiefer Sutherland, mutta muutokset ovat muitakin kuin esteettisiä. Edellisistä peleistä tutut camouflage-kertoimet ja tutkat ovat tiessään, ja nyt pelaajan täytyykin piilotella melkolailla mututuntumalla ja virheistään oppimalla.

Vuoteen 1975 sijoittuva tarina jatkaa siitä, mihin MGS: Peace Walker (2010) jäi. Snake eli Big Boss johtaa Militaires Sans Frontières -palkka-armeijaa, jonka entisiä toimijoita Pazia ja Chicoa veteraani lähtee pelastamaan Camp Omegana tunnetulta sotavankileiriltä.

Kuten jo ennalta oli selvää, on päätehtävä ”Ground Zeroes” melko vaatimaton kokonaisuus ja  kokenut hiippailija läpäisee sen rennosti puolessa tunnissa. Mukana on lisäksi muutama lisätehtävä, joiden sijoittuminen tasan samalle kartalle on lievä pettymys. Nämä Side Ops -tehtävät antavat toki vähän lisää pelattavaa, mutta melko köykäiseksi jää sekin anti. Jos Trophyt ja sivuhaasteet kiinnostavat, niin sellaista pientä puuhastelua on sentään tarjolla.

PS3-version lisätehtävä ”Déjà-vu” avautuu vain, jos vaivautuu etsimään kaikki XOF-merkit päätehtävästä. Sinänsä Déjà-vu on pelillisesti virkistävää vaihtelua, mutta alkuperäisen Metal Gear Solidin (1998) nostalgisointi olisi voitu jättää suosiolla MGS 4:lle (2008), jossa siihen upottiin jo todella antaumuksella.

Alkuperäisen Metal Gear Solidin rinnastaminen Ground Zeroesiin on kuitenkin ymmärrettävää, sillä pelikehittäjä Hideo Kojima on selvästi halunnut luoda pelisarjalle samanlaisen ”uuden alun” kuin MGS aikoinaan oli. Aivan niin mullistavasta muutoksesta nyt ei ole kyse, mutta onhan Ground Zeroes hyvin erilainen kokemus kuin edeltäjänsä.

Uusi Fox Engine -pelimoottori pyörii hienosti myös männäsukupolven konsolilla, ja graafisesti etenkin valo- ja vesiefektit ovat komeaa katsottavaa. Pelinä Ground Zeroesin kaltaista lyhyttä pyrähdystä on kuitenkin hankala arvioida, sillä sen ulottuvuuksia ei pääse kunnolla testaamaan. Eikä peli myöskään juuri esittele Metal Gear Solid V:lle lupailtua avoimen maailman pelitapaa, sillä pelialue on melko vaatimaton. Ainakin tuntumaltaan jo MGS 3:ssa (2004) pääsi tutkimaan isompiakin alueita kerralla.

Tarinan pituudesta jotain kertoo jo se, että se on lyhyempi kuin MGS 3:n intro-tehtävä, joka pelataan läpi jo ennen alkutekstejä. Näin pienessä pätkässä ei pysty sanomaan paljon mitään Kiefer Sutherlandin suorituksesta sen paremmin kuin pelisarjan uusista teemoistakaan. Sotavangit ja kidutus heitetään ilmoille vähän niin kuin ohimennen, mutta näin raskaat aiheet kaipaisivat syvempää käsittelyä. Loppuvideoon ympätty, erittäin karu leikkauskohtaus toimii lähinnä shokkiarvon kannalta, eikä se anna kohtauksen epäinhimillisyydelle sen ansaitsemaa painoa.

Loppupeleissä Ground Zeroes herättää ristiriitaisia tunteita. Pelaaminen on parhaimmillaan koukuttavaa ja tarjotuissa puitteissa tekee mieli kehittää taitojaan, mutta samojen muutaman tehtävän toistuva läpipeluu alkaa äkkiä maistua puulta.

Tarinallisesti Ground Zeroes on lähinnä teaser-traileri tulevaisuudessa ilmestyvälle MGS V: The Phantom Painille, mutta paljon se ei vielä pääpelistä paljasta. Vakavampaan ja realistisempaan suuntaan ollaan menossa, mutta onko se välttämättä hyvä ajatus? Lisäksi Metal Gear Solidin pitkä tarinakaanon alkaa tässä kohtaa tuntua jo taakalta, mikä voi vieraannuttaa etenkin uusia pelaajia, joten eikö jatkuvan uudistamisen sijaan olisi voinut harkita kokonaan uutta franchisea? Hideo Kojiman nimellä moinen olisi helposti markkinoitu.

Joka tapauksessa reilut 30€ tuntuu todella suolaiselta hinnalta pelistä, joka on nuohottu läpi nurkkia myöten alle viikossa. Ja jos lopulta Ground Zeores vielä sisällytetään johonkin The Phantom Painin versioon, sitten saa viimeistään tuntea olonsa petetyksi.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s