(Helsingin Kaupunginteatteri, 2018)

Kari Arffmanin ohjaus Rakastunut Shakespeare -elokuvaan pohjaavasta näytelmästä on hallittu ja viihdyttävä romanttinen komedia.

Marc Normanin ja Tom Stoppardin käsikirjoittama Rakastunut Shakespeare (Shakespeare in Love, 1998) oli valtava menestyselokuva, joka voitti peräti seitsemän Oscar-palkintoa. Kuusitoista vuotta elokuvan ensi-illan jälkeen siitä tehtiin myös näyttämösovitus, joka sai ensi-iltansa Lontoossa 2014. Nyt näytelmän on tulkinnut suomeksi Helsingin kaupunginteatteri.

Rakastunut Shakespeare -tarinan idea on joko naiivi tai hykerryttävä, riippuen keneltä kysytään. 1500-luvun lopulla William Shakespeare (Heikki Ranta) kamppailee rahapulan ja kirjoittajan blokin kanssa, kun hän sattumalta törmää yläluokkaiseen Viola de Lessepsiin (Miila Virtanen), hänen salaiseen ihailijaansa. Viola soluttautuu mieheksi pukeutuneena The Rose Theaterin harjoituksiin, ja lumoaa kirjailijan näyttelijänkyvyillään. Kaksikon välille syntyy romanssi, jonka innoituksena Shakespearen tekeillä olevasta komediasta tuleekin Romeo ja Julia (1597), yksi historian kuuluisimmista tragedioista.

Lähdeteoksen traagisuudesta huolimatta Rakastunut Shakespeare on kuitenkin romanttinen komedia, ja etenkin näytelmän ensimmäinen puolisko keskittyy huumoriin. Pääosakaksikon ympärillä häärii joukko yliampuvia ja räjähtäviä hahmoja, kuten itsetietoisen pompöösi näyttelijä Ned Alleyn (Kari Mattila), koronkiskuri Fennyman (Rauno Ahonen), sekä Violan melodramaattinen imettäjä (Heidi Herala), joista syntyvät esityksen suurimmat naurut. Ohessa tarjoillaan myös metafiktiivistä huumoria Shakespearen tuotannosta ja teatterin tekemisestä – kuten voisi odottaakin Stoppardilta, jonka käsialaa on myös erinomaisen hauska Rosencrantz ja Gyldenstern ovat kuolleet (1966) – sekä perinteistä mutta toimivaa tilannekomiikkaa.

Suurista puitteista huolimatta Rakastuneen Shakespearen ytimessä on rakkaustarina, jonka varassa koko rakennelma lopulta lepää. Siksi onkin hyvä, että päärooleihin uskotut Ranta ja Virtanen kantavat taitavasti koko näytelmän alusta loppuun. Rannan esittämänä William on sympaattinen niin innostuessaan kuin epätoivoon vaipuessaan, ja Virtanen taas tuo Violan rooliin sopivasti hienovaraisuutta. Pääosakaksikko on näytelmän dynamo, vaikka muita hahmoja onkin runsaasti.

Rakastunut Shakespeare on huolella kyhätty ja viihdyttävä näytelmä, jonka voima on käsikirjoituksessa ja osaavissa näyttelijöissä. Sen tarinaan uppoutuu koko keston ajaksi, vaikka pituutta teokselta löytyykin yli 2,5 tuntia. Näyttävästä tuotannosta huolimatta näytelmä on parhaimmillaan intiimeissä hetkissään ja vähäeleisemmissä vitseissään. Esimerkiksi Shakespearelle omaa käsikirjoitustaan tarjoava lautturi on oivaltava, pieni yksityiskohta.