Tagged: 2013

Lyhyesti: Drift

Drift(Belgia, 2013)

Sarja: Espoo Ciné.

Belgialaisen Benny Vandendriesschen ohjaama, pääosanäyttelijä Dirk Hendrikxin teatteritöihin perustuva Drift on vaativa taide-elokuva, joka on suoraan sanoen uuvuttavaa katsottavaa. Pitkien, vähäeleisten otosten ja erittäin niukan dialogin lisäksi toisiaan seuraavilla kohtauksilla ei useimmiten tunnu olevan ilmeistä kausaalista yhteyttä, ja ajallisenkin yhteyden joutuu usein päättelemään päähenkilön parran pituudesta.

Melko irrallisista kohtauksista muodostuu lopulta tarina miehestä, joka menetti vaimonsa sairaudelle ja vaeltelee nyt päättömästi kulkukoirien seassa yrittäen aika ajoin haudata päänsä maahan. Tarinalla on kuitenkin niukasti tarjottavaa, eikä elokuvassa oikein mikään motivoi katsojaa panostamaan sen tulkintaan. Drift on hajanainen luomus ja hallitsematon yritys tehdä jotakin kunnianhimoista, kaunista ja ainutlaatuista.

Lyhyesti: WOE

WOE-näytelmässä kerrotaan muun muassa aivojen kehityksestä. (Kuva: Christopher Hewitt)

WOE-näytelmässä kerrotaan muun muassa aivojen kehityksestä. (Kuva: Christopher Hewitt)

(Hollanti, 2013)

Sarja: Tampereen teatterikesä.

Edit Kaldorin esitelmöivä WOE on omaperäinen, mutta valitettavan köykäinen katsaus traumaattiseen lapsuuteen. Esityksessä kolme nuorta (Tirza Gevers, Kobbe Koopman ja David de Lange) puhuttelevat yleisöä suoraan, kertoen kierrellen tuntemansa lapsen yksinäisestä lapsuudesta, pahoinpitelystä ja pelosta.

Esityksessä on kekseliäitä keinoja, kuten audiovisuaalisen sisällön näyttäminen dataprojektoriin kytketyltä iPhonelta, mutta valitettavasti itse tarinasta puuttuu rikkautta ja sisältöä. Melkein koko tarina avautuu ”Do you remember” ja ”Can you imagine” -alkuisten kysymyslauseiden kautta, mikä on aluksi hyvä tehokeino, mutta muuttuu pian väsyneeksi. Nuoret esiintyjät ovat luontevia ja persoonallisia, mutta se ei yksin jaksa kannatella esitystä.

Loppukaneetti on tosin oivallinen: Esiintyjät vain lopettavat, eivätkä palaa ottamaan vastaan aplodeja. Se on kuin toteamus: Tämä ei ole näytelmä.

 

Lyhyesti: Vanki

Vanki(Kvinden i buret, Tanska 2013)

Jussi Adler-Olsenin romaanin perustuvassa trillerissä rikospoliisi Carl Mørck (Nikolaj Lie Kaas) mokaa tärkeässä poliisioperaatiossa ja hänet hyllytetään Q-osastolle kahlaamaan läpi hyllytettyjä rikostutkimuksia. Kuinka ollakaan mies nappaa kuitenkin pinosta katoamistapauksen, joka ei olekaan aivan kuollut ja kuopattu.

Vangin kerronnassa kuvataan ristiin Mørckin ja aisaparinsa Assadin (Fares Fares) tutkimuksia sekä tunnetun poliitikon (Sonja Richter) katoamista edeltäneitä tapahtumia. Mikkel Nørgaardin ohjauksesta ei intensiteettiä puutu, mutta tarina antaa tilaa myös hahmoille, etenkin erinomaisen Nikolaj Lie Kaasin murjottavalle rikostutkijalle. Pohjoismaista trilleriä parhaimmillaan.

The Hangover I-III

The Hangover Trilogy(Yhdysvallat, 2009-2013)

Todd Phillipsin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa mustien komedioiden sarjassa seurataan kolmen kaveruksen selviytymistä kaoottisista sekasotkuista, joista he toistuvasti löytävät itsensä karmivan krapulan siivittämänä. Toisessa osassa täysin pystyynkuollut elokuvasarja pääsee yllättäen omilleen vasta kolmannessa elokuvassa.

Lue loppuun