Tagged: teatteri
Mahdolliset maailmat
Teatterisukupolvet samassa kyydissä: Nuori Antti (Marja Salo), vanha Antti (Eero Aho), Antin tytär (Pia Andersson) ja Antin esikuva (Esko Salminen). (Kuva: Kansallisteatteri)
(Kansallisteatteri, 2016)
Paavo Westerbergin Mahdolliset maailmat on hämmästyttävän eheä ja tasapainoinen draama elämänvalinnoista ja teatterityön henkisestä hinnasta.
Mestari
Ilkka Forssin ja Taneli Mäkelän esittämät kirjailijat ajautuvat heti konfliktiin. (Kuva: Tapio Vanhatalo.)
(Helsingin kaupunginteatteri, 2015)
Kari Heiskasen ohjaama Mestari on älykäs ja hauska dialoginäytelmä sukupolvien ja taiteellisten egojen törmäämisestä.
Jotain toista
Teatteriohjaajan (Iida Kuningas) ja kumppaninsa (Emmi Parviainen) parisuhde joutuu koetukselle, kun näytelmä vie kaiken ajan ja paljastaa ohjaajan salaituimmatkin ajatukset. (Kuva: Pate Pesonius.)
(Q-teatteri, 2015)
Milja Sarkolan käsikirjoittama ja ohjaama Jotain toista on monisyinen näytelmä seksuaalisuudesta, parisuhteesta, kasvamisesta ja teatterin tekemisestä. Monitasoisesta kerronnasta huolimatta esitys pysyy hienosti kasassa ja onnistuu pääsemään katsojien ihon alle.
Rosencrantz ja Gyldenstern ovat kuolleet
Rosencrantz ja Gyldenstern eksistentiaalisen kriisin ytimessä. (Kuva: Lasse Poser)
(Legioonateatteri, 2013)
Sarja: Tampereen teatterikesä.
Tom Stoppardin absurdi näytelmäklassikko sai Legionaateatterin käsittelyssä osuvasti undergroundin tulkinnan, joka irvailee hyväntahtoisesti William Shakespearen klassikolle.
Excuse Me
(Undskyld jeg forstyrrer, Tanska 2012)
Henrik Ruben Genzin ohjaama ja osaksi käsikirjoittamakin karhean humoristinen draamakomedia ei kohoa tanskalaisten komedioiden parhaimmistoon. Lue loppuun
Huomenna hän tulee
(Julkaistu Viikko-Eteenpäissä 5.2.2009.)
Kuva: Reginald Gray, Samuel Beckettin muotokuva 1961 (Wikimedia Commons)
Lahden kaupunginteatteri, ensi-ilta 14.10.2009
Ohjaus: Samuli Reunanen
Huomenna hän tulee on varmasti yksi 1900-luvun teatterin analysoiduimpia ja eniten käsiteltyjä näytelmiä. Samuel Beckettin (1906-1989) abstraktissa teoksessa pohditaan syvällisiä kysymyksiä, Beckettille ominaisen lakonisen absurdismin siivittämänä. Näytelmä englanninkielinen alaotsikko on ”Tragikomedia kahdessa näytöksessä”, vaikka on ilmeistä ettei ns. suuri yleisö kenties löydä näytelmästä juuri mitään hauskaa. Lue loppuun
Obskuuri.net 