Borderlands: The Pre-Sequel!
Borderlands-pelisarjan tuorein osa jakaa varmasti mielipiteitä. Yhtäältä se tarjoaa faneille samaa kuin ennenkin, toisaalta se osaa turhauttaa, eikä onnistu uudistamaan sarjaa.
Borderlands-pelisarjan tuorein osa jakaa varmasti mielipiteitä. Yhtäältä se tarjoaa faneille samaa kuin ennenkin, toisaalta se osaa turhauttaa, eikä onnistu uudistamaan sarjaa.
(Q-teatteri, 2014)
Antti Hietalan käsikirjoittama ja ohjaama Ihanat ihmiset kuvaa elämän tyhjyyttä, toistoa ja sekavuutta kiinnostavan kerroksellisen tarinan keinoin.
(Tampereen teatteri, 2014)
Lontoon toisiksi pisimpään pyörineen puhenäytelmän suomalainen sovitus luottaa vahvasti alkuperäisteokseen, ja luo aika ajoin sopivan hyytävän tunnelman. Näyttelijöiden kantama esitys kuitenkin ontuu kauhun osalta.

Autistinen Christopher Boone (Jyrki Mänttäri) selvittää yöllisen koiran merkillistä tapausta. (Kuva: Kari Sunnari)
Mark Haddonin autismia kuvaavan romaanin sovittaminen näyttämölle ei ole mikään helppo tehtävä, ja Tampereen työväen teatteri muuttaakin teosta olennaisesti matkan varrella. Suuri määrä kirjan tekstiä siirtyy sellaisenaan näyttämölle, mutta sävy kokee silti erikoisen transformaation.
Sarja: Espoo Ciné.
Ruotsalaisnäyttelijä Mikael Persbrandt tekee vahvan roolisuorituksen ikääntyvänä muusikkona, joka joutuu yhtäkkiä huolehtimaan tuiki tuntemattomasta lapsenlapsestaan.
(Oktober November, Itävalta 2013)
Sarja: Espoo Ciné 2014.
Götz Spielmannin perhedraama kuvaa kahden toisistaan etääntyneen siskoksen, Sonjan (Nora von Waldstatten) ja Verenan (Ursula Strauss) suhdetta, joka joutuu koetukselle isän sydänvaivojen pahentuessa. Menestynyt elokuvanäyttelijä Sonja palaa kotikyläänsä, jossa Verena yhä asuu isän vanhassa majatalossa. Sonja kärsii masennuksesta ja Verenalla puolestaan on salasuhde kylän lääkärin (Sebastian Koch) kanssa.
Tarina ei ole kovin omaperäinen, mutta October November on tyylikkäästi kuvattu, ja etenkin henkilöiden persoonallisuuksia kuvastava mise-en-scène on todella hieno yksityiskohta: Sonjan kaupunkimiljöö on kolea, tyhjä ja steriili, Verenan kotimaisemat puolestaan vanhanaikaisia, lämpimiä ja hämäriä. Isän tilan heikkenemistä elokuvan loppupuolella venytetään aivan tarpeettomasti, mutta muutoin kyseessä on tasapainoinen, hienosti näytelty ja toteutettu sisarusdraama.