Tagged: kerronta

Lyhyesti: True Detective

True Detective

(Yhdysvallat, 2014)

HBO:n True Detective on jotakuinkin julistettu vuoden 2014 merkittävimmäksi sarjaksi, eikä täysin syyttä. Nic Pizzolatton luoma kahdeksanosainen sarja alkaa vuonna 1995 Louisianassa tapahtuvasta rituaalimurhasta, jota lähtevät ratkomaan etsivät Marty Hart (Woody Harrelson) ja Rustin Cohle (Matthew McConaughey). Tapahtumia kuitenkin seurataan takaumina vuonna 2012 käytyjen haastattelujen kautta, jolloin molempien etsivien elämä on tavalla tai toisella raiteiltaan, ja kerronnan edetessä selviää, ettei vuoden 1995 murhatutkimus ollut mikään rutiinijuttu.

True Detective on elokuvallisuudessaan komea sarja, joka nousee perusdekkarin yläpuolelle kerronnan, käsikirjoituksen ja näyttelijätyön osalta. Tarina on karmea ja hienosti kerrottu, mutta löysiä siitäkin löytyy: Sarjan puolivälin sivujuonne moottoripyöräjengin kanssa on käytännössä yhdentekevä kokonaisuuden kannalta. True Detective ei ole aivan täydellinen, mutta sen epäkronologinen kerronta ja kasvava intensiteetti tekevät katomiskokemuksesta erittäin vaikuttavan. Vuoden 2014 osalta se jää vielä omaperäisemmän Fargon varjoon, mutta sarjat ovatkin hyvin erilaisia.

Lyhyesti: Miss Violence

Miss Violence(Kreikka, 2013)

Sarja: Espoo Ciné 2014.

Kreikkalaisohjaaja Aléksandros Avranásin toinen kokopitkä elokuva on kammottava kuvaus todellisesta perhehelvetistä, jolle kalpenevat useimmat karmeat perhetarinat. Elokuva avautuu 11-vuotiaan Angelikin hypätessä parvekkeelta syntymäpäivänään. Lapsen väkivaltainen kuolema sysää perheen arkirutiinin raiteiltaan, jopa kylmähermoisen isän (roolistaan Venetsiassa palkinnon pokannut Themis Panou),  mutta mitä julkisivun takaa paljastuukaan?

Miss Violencen suurin voimavara on kerronta, joka avaa perhekuvion taustoja katsojalle vähittäin ja vähäeleisesti. Tämä vain korostaa tarinan inhottavuutta ja ahdistavuutta, mutta kerronnan tyyli pysyy loppuun asti hillittynä, miltein välinpitämättömänä. Elokuvaa on verrattu Michael Haneken tuotoksiin, eikä syyttä, mutta mieleen tulee myös viiden vuoden takainen, niin ikään kreikkalainen Dogtooth (2009). Jälkimmäinen oli kuitenkin mielikuvituksellisempi ja jopa mustan huumorin maustama, siinä missä Miss Violence on läpeensä vakava ja todellinen koettelemus katsojalle. Elokuva on myös teknisesti erittäin laadukas, mutta sen tarinan kamaluus saa helposti kysymään, miksi Miss Violence on ylipäätään  tehty.

White God

White God(Unkari, 2014)

Sarja: Espoo Ciné 2014.

Cannesissa Un Certain Regard -palkinnon napannut White God on viime vuosien mieleenpainuvimpia elokuvia, joka yllättää, liikuttaa ja järkyttää jokaista tuntevaa ihmistä. Saa olla onnellinen, jos näkee vuodessa yhdenkin näin hyvän elokuvan.

Lue loppuun

Spring Breakers

Spring Breakers(Yhdysvallat, 2012)
Sarja: Night Visions: Back to Basics 2013.

Harmony Korinen Spring Breakers lienee vuoden voimakkaimpia mielipiteiden jakajia. Ennakkoon hehkutettu elokuva on kerronnallisesti mielenkiintoinen tekele aiheesta, joka alkaa kyllästyttää jo vartin kohdalla.

Lue loppuun

Maniac (2012)

Maniac(Ranska, Yhdysvallat 2012)
Sarja: Night Visions: Back to Basics 2013.

Franck Khalfounin Maniac on pieni ihme: kulttielokuvan uusintaversio, joka on PAREMPI kuin alkuperäinen elokuva. Liekö vastaavassa tempussa onnistuttu koskaan aiemmin?

Lue loppuun