(Romania / Ranska, 2013)

Sarja: Espoo Ciné 2014.

Corneliu Porumboiun omituinen elokuva haastaa elokuvakerronnan tekniset keinot ja kyllästyttää triviaaleilla keskusteluilla (ilmeisesti tarkoituksella).

Käsittämättömästi nimetty When Evening Falls on Bucharest or Metabolism on valehtelematta haastava elokuvakokemus. Ei kuitenkaan siksi, että sisältö olisi kovin vaikeaa, vaan siksi, että sisältöä on niin vähän. Puolitoistatuntisessa elokuvassa tapahtuu todella vähän ja sekin vähä on tavanomaista, arkipäiväistä ja jopa tylsää.

Elokuvan keskiössä on romanialainen elokuvaohjaaja Paul (Bogdan Dumitrache) ja naisnäyttelijä Alina (Diana Avramut), joiden välille on syttynyt suhde elokuvatuotannon aikana. Tapahtumat keskittyvät noin vuorokauden ajalle, mutta elokuvantekoa ei seurata, eikä edes päähenkilöiden välillä tapahdu suurempia muutoksia. Metabolism kuvaakin lähinnä arkista tyhjyyttä elokuvatuotannon kulissien takana. Kaksikko harjoittelee kohtausta, käy syömässä ja Paul valehtelee vatsavaivoista pitääkseen vapaapäivän.

Kiinnostavaksi elokuvan tekevät audivisuaalisen kerronnan keinot – tai oikeammin niiden vähyys. Kaikki kohtaukset on kuvattu yhdellä otolla, yhdellä kameralla ja kuvakulmakin pysyy useimmissa kohtauksissa täysin liikkumattomana. Dialogeja seurataan sivusta, eikä tyypillisiä kuva-vastakuva -leikkauksia harrasteta. Myöskään kuollutta aikaa ei leikata pois, minkä vuoksi elokuvassa nähdään paljon odottelua ja muuta arkipäiväistä.

When Evening Falls on Bucharest or Metabolism onkin eräänlainen valtavirtakerronnan antiteesi: Sen kerronta ei ole ekonomista, kohtaukset eivät palvele tarinaa ja mistään sulkeumasta on turha unelmoidakaan. Vaikka elokuvan toteutus on kiinnostava, on se kuitenkin tympeää katsottavaa, sillä monet dialogit ovat jankkaavia ja kohtausten harjoittelukin pitkäveteistä. Oletettavasti tämä on tarkoituksellista, sillä se ohjaa katsojat kiinnittämään huomiota elokuvan toteutukseen. Metabolismin tekemisen perimmäisiä motiiveja voimme kuitenkin vain arvailla.