(Yhdysvallat, 2012)
Sarja: Night Visions: Back to Basics 2013.

Harmony Korinen Spring Breakers lienee vuoden voimakkaimpia mielipiteiden jakajia. Ennakkoon hehkutettu elokuva on kerronnallisesti mielenkiintoinen tekele aiheesta, joka alkaa kyllästyttää jo vartin kohdalla.

Spring Break merkitsee alunperin USA:n koreakoulujen kevätlomaa, johon on sittemin yhdistetty armoton bilettäminen Yhdysvaltojen lämpimällä rannikolla. Spring Breakers kertoo nimensä mukaisesti neljästä college-tytöstä, jotka lähtevät irrottelemaan lomalle oikein olan takaa. Rahaa kun ei ole edes bussilippuun, päättävät tytöt ryöstää paikallisen pikaruokaravintolan.

Spring Breakersin unenomainen kerronta on sinänsä kiinnostavaa. Kohtauksia leikataan usein ristiin ja monesti ääniraita tuntuu olevan vielä jonkin aivan muun otoksen puolella. Monet takaumapätkät ja välähdykset tulevaisuudesta ennestään rikastavat narratiivia, jolla olisi voinut kertoa jotakin hyvin mielenkiintoista. Nyt yhteys kerronnan muodon ja sisällön kanssa jää täysin hämäräksi: Miksi tämä tarina on kerrottu tähän tapaan?

Juuri tarina onkin se osa, missä Spring Breakers menee pahiten metsään. Selena Gomezin, Vanessa Hudgensin, Ashley Bensonin ja ohjaajan vaimon Rachel Korinen esittämät teinit ovat niin tyhjäpäisiä, että katsojan on hankala uskoa heidän edes päässeen yliopistoon, saati pysyneen siellä kevätlomaan saakka. Ääliönelikolla ei ole mitään itsesuojeluvaistoa tai moraalista selkärankaa. Vaikka siitä tässä kai onkin kysymys.

Spring Breakers yrittää kaiketi kritisoida pinnallista bilekulttuuria, jossa hauskanpito nähdään elämän ainoana sisältönä, mutta tämä viesti tulee selväksi jo alkumetreillä. Lisäksi elokuva mässäilee jatkuvasti samalla kuvastolla ja estetiikalla, joka tasapainoilee musiikkivideon ja pornon välillä. Oikeastaan elokuvasta voisi nähdä pelkästään alun Skrillex-kohtauksen, jossa tissit heiluvat hidastuksella, sekä lopun väkivaltaisen purkauksen. Siinä olisikin hyvä lyhytelokuva.

Kertomusta ei parituntisessa elokuvassa ole juuri nimeksikään. Tytöt kohtaavat James Francon esittämän huumediileri Alienin, jonka seuraan he lyöttäytyvät. Tämän jälkeen katsoja saa odottaa elokuvan viime minuuteille, ennen kuin enteilty lankeemus sitten tapahtuu. Ja kun aseet lopulta alkavat paukkua, on lopputulos laimea ja yllätyksetön.

Francon hahmo on sinänsä hauska ja kiinnostava, mutta egoistinen rikollinen ei saa haahuilevan kerronnan vuoksi kuin pari kunnollista kohtausta.  Myös Gomez ja Korine yrittävät parhaansa, mutta Hudgensia ja Bensonia ei juuri voi näyttelijöiksi kutsua. Jos näihin hahmoihin joku samaistuu, on se lähinnä surullista.

Narratiiviset keinonsa hukkaanheittävä elokuva soveltuu keskenkasvuisille, jotka haluvat nähdä tissejä, bikinipeppuja ja aivottomia teinipimatsuja. Jos kaipaa sisältöä, kannattaa nämä kaksi tuntia viettää mielummin vaikka napaansa kaivellen.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Harmony Korine on tehnyt voittopuolisesti lyhytelokuvia, eikä hän kenties ole hahmottanut kuinka paljon enemmän tapahtumia täyspitkä elokuva kaipaisi pysyäkseen mielenkiintoisena. Loppupeleissä Spring Breakers voikin osoittautua monelle haasteelliseksi juuri itseääntoistavuutensa vuoksi. Tässä nyt ei vaan ole tarpeeksi mitään.