(Helsingin Kaupunginteatteri, 2012)

Helsingin Kaupunginteatterin ajaton Hamlet-sovitus on Eero Ahon ja Esko Salmisen show, joka ei haasta katsojaa yhtä paljon kuin monet muut modernisoinnit.

Rooleissa: Esko Salminen, Eero Aho, Tiia Louste, Kirsi Karlenius,
Risto Kaskilahti, Jouko Klemettilä, Pertti Koivula, Antti
Laukkarinen, Kari Mattila, Tommi Rantamäki, Asko Sarkola, Valtteri
Tuominen, Anna-Maija Tuokko, Eija Vilpas, Tom Wentzel
Suomennos: Veijo Meri
Ohjaus: Kari Heiskanen

William Shakespearen Hamlet ei paljon esittelyjä kaipaa. 1600-luvun vaihteessa valmistunut näytelmä kertoo yhä Tanskan prinssi Hamletin tragediasta hänen saadessaan tietää, kuinka setänsä Claudius murhasi Kuninkaan ja kaappasi vallan hovissa. Ohjaaja Kari Heiskanen on sovittanut Veijo Meren suomennosta edelleen, mutta päätarina säilyy muuttumattomana.

HKT:n Hamletia voisi helposti pitää ”nykyaikaistettuna,” mutta tarkemmin silmäiltynä se näyttää pikemminkin ajattomalta. Eero Ahon Hamletilla voi olla nahkatakki ja Polonius murhataan käsiaseella, mutta enimmäkseen näytelmän ajankohta pysyy määrittämättömänä. Tätä voi motivoida ainakin kaksi seikkaa: ensinnäkin se korostaa Shakespearen mestariteoksen ajattomuutta, toiseksi se sopii näytelmän tematiikkaan, jonka Hamlet pukee sanoiksi ”on aika sijoiltaan.”

Myös dialogi heittelehtii tyylillisesti 2000-luvun puhekielen ja suoran Shakespeare-sitaatin välillä. Eero Aho nousee tässä edukseen, sillä hänen Hamletinsa tuntuu yhtenäiseltä hahmolta puhetavan vaihteluista huolimatta. Aho pistää kaiken likoon, ja hänen skaalansa eksistentiaalisen tuskan ja mielisairauden esittämisen välillä on huikea. Hullunkurinen kävely viittaa kenties Monty Pythonin kuuluisaan ”Ministry of Silly Walks” -sketsiin.

Kauas jälkeen ei jää myöskään Esko Salminen, joka kanavoi kuninkaan rooliinsa Marlon Brandon nimiroolia Kummisedästä (1972). Salminen ja Aho ovat kaksikkona vakuuttaneet aiemminkin esimerkiksi Kansallisteatterin Samuel Beckett -tulkinnassa Godota odottaessa (2011), mutta tässä heidän roolinsa ovat kenties vielä herkullisemmat.

Salmisen Claudius on välillä suorastaan ällöttävän hillitty, välillä taas aidosti traaginen hahmo hänkin. Katsoja ei voi olla sympatisoimatta myös kuningasta, vaikka hän onkin syyllistynyt kauheisiin tekoihin.

Näytelmä irvailee nykyteatterille suoraan muuttamalla Gonzagon murhan moderniksi tanssikohtaukseksi, jonka ääniraita muistuttaa jonkinmoista industrial-metallia. Shakespearen klassikon humoristisia piirteitä on korostettu rohkeasti, mikä voimistaa tragedian vaikutusta. Heiskasen itsensä kirjoittama Hamletin videoitu monologi ja Claudiuksen vahva katumuskohtaus erottuvat edukseen.

Jos jotakin, niin Hamlet jää kaipaamaan eheyttä. Hahmoja ja tapahtumia on paljon, ja Heiskasen sovitus rönsyttää kokonaisuutta ennestään. Kuningatarta esittävän Tiia Lousteen ja Ofelian roolissa nähtävän Anna-Maija Tuokon laulut jäävät irrallisiksi, ja ennen loppukohtausta yhtä irtovitsiä lypsetään liiankin kanssa.

Erityismaininnan ansaitsee Tommi Lindellin musiikki, josta hänen ohellaan vastaavat Yrjänä Sauros ja Petrus Kähkönen.