(De rouille et d’os, Ranska 2012)

Ylistetty Luihin ja ytimiin käsittelee suuria ja raskaita teemoja kahden loistavan näyttelijän voimin. Kun taustalla on vielä palkitun Profeetan (2009) ohjannut Jacques Audiard, mikä voisi mennä vikaan?

Belgialaisessa Bullheadissa (2011) vakuuttanut Matthias Schoenaerts esittää työtöntä Alainia, joka on juuri hakenut poikansa pois narkkariäidin hoivista. Suurikokoinen mies asettuu siskonsa luokse asumaan, saa töitä vartijana ja alkaa osallistua laittomiin katutappeluihin. Sattumalta hän tapaa valaskouluttaja Stéphanien (Marion Cotillard), joka joutuu pian traagiseen onnettomuuteen.

Luihin ja ytimiin pyörii temaattisesti ruumiillisuuden ympärillä, mutta muuta yhteistä Alainin ja Stéphanien tarinoille onkin hankala keksiä. Tekee jopa mieli kysyä, miksi nämä tarinat ovat samassa teoksessa. Tietysti hahmot lähentyvät, mutta heillä on kuitenkin omat kehityskertomuksensa ja konfliktinsa.

Stéphanien kertomus on näistä se herkullisempi ja Cotillard tarjoaa loistavan suorituksen liikuntakykynsä menettäneenä ja tyhjän päälle pudonneena naisena. Hän onnistuu olemaan vuoroin haavoittuva, vuoroin pelottavankin voimakas.

Schoenaerts on joutunut lievän typecastingin uhriksi, sillä hänen hahmonsa muistuttaa niin ulkoisesti kuin konfliktiltaan häkellyttävän paljon Bullheadin Jackya. Miehen taidokkuus näkyy yhä, mutta hänellä olisi varmasti enemmänkin tarjottavaa.

Temaattinen löyhyys ja mitäänsanomattomuus vaivaavat elokuvaa, joka yrittää kuitenkin käsitellä painavia aiheita. Ruumillisuus on läsnä henkilöiden tarinoissa, mutta siitä ei tunnuta sanovan mitään selkeää. Tarinan keskeinen fokalisaatio vaihtuu Alainista Stéphanieen ja lopulta takaisin ilman järjellistä perustelua. Sulkeumaan johtava loppuosa ja sen seuraukset tuntuvat lisäksi vähän turhan päälleliimatuilta.

Luihin ja ytimiin on saamansa hehkutuksen jälkeen lievä pettymys, mutta se on silti kiinnostava ja haastava elokuva, joka tarjoaa myös visuaalisesti voimakkaita hetkiä.