Tagged: visuaalisuus
The Neon Demon
Nicolas Winding Refnin ”kauhuelokuvaksikin” kutsuttu The Neon Demon on visuaalisesti vaikuttava teos ja varmasti vuoden mieleenpainuvimpia ensi-iltoja.
Ensi-ilta 10.6.2016.
Every Thing Will Be Fine
(Saksa, Kanada, Ranska, Ruotsi, & Norja, 2015)
Sarja: Espoo Ciné.
Erinomaiset näyttelijät menevät täysin hukkaan Wim Wendersin kehnossa draamassa, joka hämmästyttää onttoudellaan.
Under the Skin
Sarja: Season Film Festival.
Unenomainen scifi-draama Under the Skin osoittaa rohkeasti, ettei genre-elokuvan tarvitse mukautua valtavirran kerrontaan.
Lyhyesti: Of Horses and Men
(Islanti, 2013)
Sarja: Espoo Ciné 2014.
Ei ole mikään ihme, että Of Horses and Meniä on luonnehdittu festivaalihitiksi. Islantilainen episodielokuva on samaan aikaan kevytmielinen ja hauska, sekä visuaalisesti omaperäinen. Benedikt Erlingssonin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva sijoittuu pieneen islantilaiskylään ja kertoo joukon tarinoita, joihin kaikkiin liittyy ihmisen ja hevosen suhde.
Yksityiskohtia kertomuksista ei oikein voi paljastaa pilaamatta elokuvan parhaita vitsejä ja yllätyksiä, mutta sanottakoon, että sävy pysyy köykäisenä, vaikka joku tarinassa pääsisikin hengestään. Tarinoiden ohella elokuvasta jäävät parhaiten mieleen Islannin koruttoman kauniit maisemat ja hevoskulttuuri, josta Erlingssonin elokuva ammentaa sisältönsä. Tarinoiden väliset transitiot nivovat yhteen hevosteemaa kauniilla visuaalisella kielellä.
Elokuva esitetään syksyllä 2014 myös Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla.
Helter Skelter
(Heruta sukeruta, Japani 2012)
Sarja: Season Film Festival.
Japanilainen Helter Skelter johdattaa katsojan muotimaailman kulisseihin omaperäisellä ja poikkitaiteellisella toteutuksella.

Livide
(Ranska, 2011)
Ranskalaisella genre-elokuvalla menee lujaa, vaikkeivät lopputulokset aina päätä huimaakaan. Loppuvuodesta ensi-iltansa saanut Livide tarjoilee fantasiasävytteistä ja klassista kauhistelua.