Livide

(Ranska, 2011)

Ranskalaisella genre-elokuvalla menee lujaa, vaikkeivät lopputulokset aina päätä huimaakaan. Loppuvuodesta ensi-iltansa saanut Livide tarjoilee fantasiasävytteistä ja klassista kauhistelua.

Ohjaaja-käsikirjoittajat Alexandre Bustillo ja Julien Maury muistetaan vuoden 20o7 kauhuelokuvasta Inside (À l’intérieur).  Tyylitajuisen kaksikon toinen täyspitkä tuotanto Livid (Livide) on yhdistelmä perinteistä kummituskartanoa ja modernia kauhuelokuvaa. Vaikka Bustillo ja Maury ovatkin pysyneet poissa uuden ranskalaisen kauhuelokuvan kaikkein iljettävimmästä päästä (Marttyyrit, 2008), tarjoaa uusikin elokuvia muutamia melko brutaaleja hetkiä.

Nuori Lucie (Chloé Coulloud) aloittaa työnsä kotisairaanhoitaja Wilsonin (Catherine Jacob) avustajana, ja jo ensimmäisenä päivänä hän päätyy kartanoon, jota asuttaa vain koomaan vaipunut entinen balettiopettaja Jessel (Marie-Claude Pietragalla). Wilson kuitenkin paljastaa, että Jesselin kartanosta pitäisi huhujen mukaan löytyä aarre. Jo samana iltana Lucie murtautuu kartanoon Williamin (Félix Moati) ja  Benin (Jérémy Kapone) kanssa tavoitteinaan rikastuminen ja uusi elämä.

Lividen taustakertomus ei ole kummoinen, eivätkä hahmotkaan kovin moniulotteiset, mutta kokonaisuus pelaa kuitenkin yllättävän hyvin. Livide on oppikirjaesimerkki loistavasta tunnelman rakentamisesta, jonka ohjaajat toteuttavat tunnollisella kärsivällisyydellä. Elokuvan vahvuus on visuaalisessa ilmeessä, joka on yhtä kaunis kuin se on häiriintynyt. Lividessä hyödynnetään runsaasti nukkeja ja täytettyjä eläimiä, jotka pimeässä kartanossa ovat todella ahdistavia.

Valitettavasti loppua kohden elokuva sortuu monen muun eurooppalaisen genre-elokuvan, muun muassa Dante 01:n (2008) tapaan vääntämään tarinaa turhan rautalangasta ja käyttämään kömpelöä symboliikkaa. Ilman viimeisiä minuutteja el0kuvasta jäisi paljon parempi maku. Myös loppupuolen nyrkiniskut tuntuvat ristiriitaisilta elokuvan hillityn tyylin kanssa.

EiLividessä kuitenkaan paljon moitittavaa löydy. Kauhun tyylilajista huolimatta se ei sorru kaikkein halvimpaan säikyttelyyn, ja vaikkei tarina kaikkein omaperäisin olekaan, on kyseessä viihdyttävä kauhufantasia, josta jäävät mieleen etenkin visuaalisesti voimakkaat hetket.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s