(Heruta sukeruta, Japani 2012)
Sarja: Season Film Festival.

Japanilainen Helter Skelter johdattaa katsojan muotimaailman kulisseihin omaperäisellä ja poikkitaiteellisella toteutuksella.

Helter Skelter kertoo huippumalli Lilicosta (Erika Sawajiri), jonka uranäkymät vaarantuvat kun mielen ja ruumiin terveys eivät enää kestä elämää valokeilassa ja jatkuvia kauneusleikkauksia. Juttuun sekoittuvat niin assistentti Michiko (Shinobu Terajima) kuin laittomia ihosiirtoja jäljittävä syyttäjä Makotokin (Nao Omori).

Sinänsä kiinnostavasti kehkeytyvää tarinaa tärkeämpää on kuitenkin elokuvan toteutus. Ohjaaja Mika Ninagawa luottaa vahvasti nopeaan montaasiin ja rinnakkaisleikkaukseen, jotka kuljettavat tarinaa aluksi jopa dokumentaarisin ottein. Kuin itsekseen vyöryviä tapahtumia tahdittaa Koji Uenon hengästyttävästi tyylilajien välillä poukkoileva musiikki.

Pitkä alkukohtaus esittelee Lilicon ja tulevan elokuvan raadollisuuden: uraa ja mainetta kuvaavien katkelmien välissä huippumalli riisuutuu hitaasti ja lopussa välähtää roiskahdus verta. Lihallisuuden ja kuoleman teemojen esittelyn lisäksi alku osoittaa elokuvan kerronnallisen moodin. Vaikkei mistään perinteisestä taide-elokuvasta olekaan kyse, ei Helter Skelter missään vaiheessa antaudu täysin tyypilliseen valtavirtaelokuvan tyyliin.

Helter Skelterin visuaalinen anti on tyrmistyttävän kaunista ja runsasta. Japanin värikäs pop-kulttuuri yhdistyy nopeaan leikkaukseen ja paikoin jopa unenomaisiin kohtauksiin, joissa katsoja oppii kameran tavoin rakastamaan ja vihaamaan Lilicoa.

Muusikkona ja itsekin mallina menestynyt Erika Sawajiri pistää kaiken likoon voimakkaassa roolissa, mutta eivätpä kauas jää muutkaan näyttelijät. Ichi the Killer (2001) -tähti Nao Omori ruotii elokuvan tematiikkaa jatkuvasti metaforin puhuvana syyttäjänä, mutta Lilicon vastakappaleeksi nousee Shinoby Terajiman esittämä assistentti Michiko. Ulkoisesti vaatimaton ja työlleen omistautuva Michiko on kaikkea, mitä Lilico ei ole, joten on vain luonnollista, että juuri hän joutuu huippumallin purkautuvan turhautumisen kohteeksi.

Nimenä ”Helter Skelter” viittaa The Beatlesin klassikkokappaleeseen ja Charlie Mansonin kulttiin, mutta se tarkoittaa myös kirjaimellisesti kierreliukumäkeä. Se kuvastaakin elokuvaa paremmin kuin mikään suora käännös, sillä kierreliukumäen tapaan Helter Skelter kiihtyy kiihtymistään kohti vääjäämätöntä loppua.

Jos jotain nokakoputtamista haluaa etsiä, on Helter Skelterin sanoma sangen tuttu ja turvallinen: pinnallinen mallimaailma käyttää polttoaineenaan inhimillistä kärsimystä. Lilicon kilpailijaksi ilmestyvä nuorempi malli Hiroko (Kiko Mizuhara) itseasiassa summaa tuon sanoman tiiviissä puheenvuorossaan elokuvan loppupuolella. Josko viesti onkin vähän turhan alleviivattu, ei ainakaan kukaan pääse valittamaan, ettei elokuvalla olisi mitään sanottavaa.

Kyoko Okazakin mangaan perustuva Helter Skelter on nopeatempoinen ja omaperäinen visuaalinen tykitys, joka tekee vaikutuksen monella tasolla. Ei se välttämättä kaikkien mieleen ole, mutta sehän onkin yksi pätevän taideteoksen tunnusmerkeistä.

Lisätietoja ja näytökset: Season Film Festival.