Tagged: näyttelijätyö
Lyhyesti: 45 years
Sarja: Espoo Ciné.
Eläkeläisten Katen (Charlotte Rampling) ja Geoffin (Tom Courtenay) parisuhde joutuu kriisiin, kun Geoffin 1960-luvulla menehtynyt tyttöystävä löydetään jäätyneenä Sveitsin vuoriston ikijäästä. Nuoruuden muistojen palaaminen järkyttää Geoffia ja miehen outo käytös saa myös Katen elämän pois raiteiltaan juuri kun pitäisi valmistautua pariskunnan 45-vuotishääpäivään.
Andrew Haighin ohjaus on verkkaista ja se antaa paljon tilaa päähenkilöiden kehitykselle, sekä näyttelijöille, jotka tekevät hienot roolisuoritukset haavoittuvaisina ikäihmisinä. Viikon aikana toisensa vuosikymmeniä tunteneille ihmisille avautuu toisistaan puolia, joita kumpikaan ei tunnista, ja lopulta jää auki, voidaanko kaikesta selvitä vain romanttisilla puheilla ja hymyilemällä sukulaisten edessä.
Belfast Boy
(Irlanti, 2014)
Sarja: Tampereen teatterikesä.
Kat Woodsin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa monologissa traaginen elämäntarina välittyy taidokkaan näyttelijätyön ansiosta.
Toinen mahdollisuus
Sarja: Season Film Festival.
Susanne Bierin väkevässä draamassa lapsensa menettänyt poliisi kidnappaa narkkaripariskunnan vauvan omansa tilalle.
Serena
Sarja: Season Film Festival.
Ron Rashin romaaniin (2008) perustuva Serena on komea ajankuva synkällä tarinalla ja tinkimättömällä näyttelijätyöllä.
Kuka pelkää Virginia Woolfia?
Lyhyesti: True Detective
(Yhdysvallat, 2014)
HBO:n True Detective on jotakuinkin julistettu vuoden 2014 merkittävimmäksi sarjaksi, eikä täysin syyttä. Nic Pizzolatton luoma kahdeksanosainen sarja alkaa vuonna 1995 Louisianassa tapahtuvasta rituaalimurhasta, jota lähtevät ratkomaan etsivät Marty Hart (Woody Harrelson) ja Rustin Cohle (Matthew McConaughey). Tapahtumia kuitenkin seurataan takaumina vuonna 2012 käytyjen haastattelujen kautta, jolloin molempien etsivien elämä on tavalla tai toisella raiteiltaan, ja kerronnan edetessä selviää, ettei vuoden 1995 murhatutkimus ollut mikään rutiinijuttu.
True Detective on elokuvallisuudessaan komea sarja, joka nousee perusdekkarin yläpuolelle kerronnan, käsikirjoituksen ja näyttelijätyön osalta. Tarina on karmea ja hienosti kerrottu, mutta löysiä siitäkin löytyy: Sarjan puolivälin sivujuonne moottoripyöräjengin kanssa on käytännössä yhdentekevä kokonaisuuden kannalta. True Detective ei ole aivan täydellinen, mutta sen epäkronologinen kerronta ja kasvava intensiteetti tekevät katomiskokemuksesta erittäin vaikuttavan. Vuoden 2014 osalta se jää vielä omaperäisemmän Fargon varjoon, mutta sarjat ovatkin hyvin erilaisia.