(Yhdysvallat & Ranska, 2014)

Sarja: Season Film Festival.

Ron Rashin romaaniin (2008) perustuva Serena on komea ajankuva synkällä tarinalla ja tinkimättömällä näyttelijätyöllä.

Tanskalaisohjaaja Susanne Bierin Serena sijoittuu 1930-luvun Pohjois-Carolinaan, Appalakkien sumuiseen vuoristoon. Vuoden 1929 pörssiromanduksen jälkimainingit tuntuvat yhä, kun metsänhakkuuyhtiön osakas George Pemberton (Bradley Cooper) kohtaa Bostonissa vieraillessaan kauniin Serenan (Jennifer Lawrence). He rakastuvat oikopäätä, menevät naimisiin ja palaavat vuoristoon johtamaan metsänhakkuuta yhdessä.

Bierin elokuva tuntuu alkumetreillä jokseenkin hapuilevalta, keskeinen konflikti ei ole ilmeinen, eivätkä kaikki tarinan osaset tunnu liittyvän olennaisesti toisiinsa. Tämä muodostuu kuitenkin voimavaraksi, sillä loppua kohden kertomuksen intensiteetti kasvaa ja kaikki elementit kietoutuvat toisiinsa jopa trillerimäisessä kliimaksissa.

Serenan voima on ajankuvassa ja vahvoissa näyttelijäsuorituksissa. The Hangover-leffoistakin tuttu Cooper ei pääse tällä kertaa revittelemään yhtä paljon kuin Silverlinings Playbookissa, jota sama pääosakaksikko tähditti. Hän tarjoaa kuitenkin vakaan suorituksen itsevarmana metsätalousyrittäjänä, joka ei pelkää puolustaa elämäntapaansa.

Vaikka George on epäilemättä tarinan protagonisti, nousee Jennifer Lawrence elokuvan tähdeksi. Alunpitäen turhankin täydellisestä Serenasta alkaa hiljalleen paljastua pimeä puoli, jonka lapsen menettäminen päästää valloilleen. Tämän suorituksen perusteella ei ole todellakaan ihme, että Oscar-palkittua Lawrencea pidetään yhtenä sukupolvensa parhaista Hollywood-näyttelijöistä.

Tarinan pääpaino on keskushenkilöiden parisuhteessa, mikä on tavallaan harmi, sillä historiallinen miljöö on kuvattu elävästi. Osavaltion kansallispuistoprojektin ja metsänhakkaajien välille rakentuva konflikti on hyvin mielenkiintoinen ja sen kehittymistä seuraisi mielellään pidempäänkin.

Serenan ainoa ongelma on, ettei se nouse kovin hyvin esille aikalaiselokuviensa joukosta. Kyseessä on pätevä historiallinen draama, jolta puuttuu ”se juttu”, josta se jatkossa muistettaisiin.