(Yhdysvallat, 2013)

Noah Baumbachin yliarvostettu draamakomedia kertoo suuntaansa etsivistä nuorista aikuisista aavistuksen teennäisesti.

Greta Gerwigin esittämä Frances on 27-vuotias New Yorkin hispteri, joka harjoittelee tanssijaksi ja elää erittäin läheisessä suhteessa parhaan ystävänsä ja kämppiksensä Sophien (Mickey Sumner) kanssa. Kun Sophie yllättäen ilmoittaa muuttavansa uuteen kämppään toisen kaverinsa kanssa, joutuu Francesin elämä tuuliajolle niin asunnon kuin urankin osalta.

Frances Han kerronta on miellyttävän keveää ja nopeatempoista, mutta samalla tarina tuntuu pinnalliselta. On hankala sanoa, ovatko elokuvan hahmot tarkoituksella hieman teennäisiä, vai kärsiikö siitä itse elokuva. (Mustavalkoisuus on tosin jo pieni vinkki siitä, että elokuva on asteen verran liian itsetietoinen.) Joka tapauksessa hahmoihin on hankala samaistua, vaikka pystyisikin sympatisoimaan Francesin yksinäisyyttä ja joukkoonkuulumattomuutta.

Adam Driver ja muun muassa Boardwalk Empiresta (2010-2014) tuttu Michael Zegen ovat mainioita sivurooleissaan vanhempiensa varoilla elävinä taiteilijoina, eikä Gerwigkään missään nimessä huonoa työtä tee. Francesin hahmo vain tuntuu koko ajan hieman falskilta. Hän on henkilö, joka olisi tosielämässä tautisen ärsyttävä.

Frances Ha ei toki ole huono elokuva, mutta kiittäviin arvioihinsa nähden se on pieni pettymys. Esimerkiksi Baumbachin aiempi Greenberg (2010) tuntui paljon aidommalta ja välittömämmältä, eikä edes Ben Stillerin koomikkopersoona estänyt sitä suhtautumasta hahmoihinsa vakavuudella.

Frances Ha on elokuva hipstereistä hipstereille. Se on vähän ärsyttävä, mutta siedettävä, ja vähän pinnallinen, mutta myös realistinen. Lisäksi päämäärättömän harhailun täyttämän elokuvan viimeiset viisi minuuttia tuntuvat päälle liimatuilta, kuin elokuvaan olisi ollut pakko saada sulkeuma ja onnellinen loppu. Kokonaisuus olisi tuntunut aidommalta, jos Francesin elämä olisi jatkanut samaa rataa tai sitten loppuratkaisua olisi pohjustettu pidempään.