Aivan kuin minua ei olisi

(Julkaistu Viikko-Eteenpäissä helmikuussa 2010.)

Kuva: Patrik Pesonius, Q-teatteri
Q-teatteri, Ensi-ilta 17.2.2010
Dramatisointi, ohjaus ja käsikirjoitus: Antti Hietala

Bosnian sotaan sijoittuva Aivan kuin minua ei olisi alkaa lupaavasti. Viattomien naisvankien kohtalosta ja hirveistä ihmisoikeusrikkomuksista kertova näytelmä on aiheeltaan lupaava ja varustettu vahvoilla, tv:stä ja elokuvista tutuilla näyttelijöillä. Näytelmä perustuu Slavenka Drakulićin kehuttuun samannimiseen romaaniin. Lue loppuun →

Risto Isomäki, Jumalan pikkusormi

(Julkaistu Viikko-Eteenpäissä talvella 2010.)

Risto Isomäki (s. 1961) on Suomessa ainutlaatuinen ilmiö. Hänen romaaninsa seikkailevat perinteisen kaunokirjallisuuden ja scifin rajalla, josta syntyy parhaimmillaan sellaisia omaperäisiä luomuksia kuin paljon huomiota saanut Sarasvatin hiekkaa (2005). Isomäki ottaa teoksissaan kantaa suuriin kysymyksiin ihmiskunnan tulevaisuudesta ja ekokatastrofeista, eikä pelkää tieteellisesti hankalaakaan aineistoa.

Isomäen tuorein romaani Jumalan pikkusormi (Tammi, 2009) on itsenäinen jatko-osa kahden vuoden takaiselle Litium 6 -teokselle. Vaikka kirjat voi lukea erikseen, tulee Jumalan pikkusormi paljastaneeksi tarinan aiemmat juonenkäänteet jo ensimetreillä. Lue loppuun →

Mental Finland

(Julkaistu Viikko-Eteenpäissä syksyllä 2009.)
Kuva: © Smedsensemble
Ensi-ilta Kansallisteatterissa 16.9.2009

Kristian Smedsin Mental Finland oli etukäteen kuvattu vuoden teatteritapaukseksi. Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan näyttämösovituksella viime vuonna kohauttanut Smeds tarjoili jälleen nimensä veroisen paketin, jonka tosin moni kriitikko on jo ehtinyt haukkumaan.

Mental Finland sai ensiesityksensä tammikuussa Brysselissä, mutta lopullinen muoto on Kansallisteatteria varten selvästi hieman suomalaistunut. Muutokset eivät ole kovin ilmiselviä, mutta ainakin osa materiaalista olisi varmasti mennyt muulta kuin suomalaisen kulttuurin tuntijalta täysin yli hilseen. Ei sillä, etteikö se silti voisi mennä. Lue loppuun →

Lou Reed – Berlin

Lou Reed, Berlin
RCA, 1973

Lou Reedin kolmas sooloalbumi tuli melkoisena yllätyksenä suorasukaisen Transformerin (1972) jälkeen. Berlinillä ihmisvihaajana ja sosiopaattina pidetty Reed tarjoaa häkellyttävän syvällisen teema-albumin, jossa yhdistyvät Reedin parhaat sanoitukset ja mielenkiintoisimmat sävellykset. Ilmestymisvuonnaan se ei saanut tekijän mielestä asiallista vastaanottoa ja Reed kieltäytykin esittämästä albumia kokonaisuudessaan aina vuoteen 2007 asti. Albumi remasteroitiin 1998. Lue loppuun →

Yes – Close to the Edge

Close to the Edge
Atlantic Records, 1972

Close to the Edge oli brittiläisen Yes -yhtyeen viides albumi, johon aiemmat levytykset rakentavat selkeän kehityskaaren. Ensimmäiset levyt kehittelivät yhtyeen soundia, siinä missä The Yes Album (1971) ja Fragile (1972) veivät yhtyettä entistä progressiivisempaan suuntaan. Close the Edge on Yessin kulminaatio; ihailtavan megalomaaninen, riittävän vaihteleva, kuitenkin melko helposti lähestyttävä, kokemuksena ainutlaatuisen vapauttava. Albumin remasteroitu cd-versio julkaistiin 2003 bonusraitojen kera.

Lue loppuun →

Pixies – Doolittle

Pixies – Doolittle
4AD, 1989

Pixiesin läpimurtolevystä Doolittle tuli viime vuonna kuluneeksi 20 vuotta, jota juhlistaen Pixies on parhaillaan yhdellä harvoista comeback-kiertueistaan. Ja mikäs on Bostonin new wave -punkkareiden soittaessa, kun kulttisuosio tuntuu vain alati kasvavan.

Doolittle ei ollut Pixiesin esikoisalbumi, sitä ennen oli itseasiassa julkaistu jo EP-mittainen Come on Pilgrim sekä varsinainen esikois-LP Surfer Rosa. Bostonissa 1986 aloittanut yhtye toimii toki sittemmin soolouralle heilahtaneen Black Francisin (tunnetaan myös nimellä Frank Black) johdolla, mutta toisin kuin solistin myöhemmissä yhtyeissä, Pixiesissä pääpaino tuntuu asettuvan yhtäläisesti muidenkin jäsenten, basisti Kim Dealin, kitaristi Joey Santiagon, sekä rumpali David Loveringin harteille. Lue loppuun →