Vanja-eno

Professorin majatalossa vietetään kosteaa iltaa. (Kuva: Micke Sandström)

Professorin majatalossa vietetään kosteaa iltaa. (Kuva: Micke Sandström)

(Morbror Vanja, Ruotsi 2014)

Sarja: Tampereen teatterikesä.

Uppsalan kaupunginteatterin tulkinta Tšehovin Vanja-enosta on pätevä modernisointi, jossa vanhat roolit saavat uutta särmää.

Anton Tšehovin Vanja-eno -klassikkoon (1900) puhalletaan uutta elämää Uppsalan kaupunginteatterin modernisoidussa versiossa, jossa piisaa rock-asennetta ja mustaa huumoria. Yana Rossin ohjaustyö luottaa räväkkään visuaaliseen ilmaisuun ja runsaaseen lavastukseen.

Tuore tulkinta päivittää Vanja-enon nykypäivään runsailla muutoksilla. Professori Serebrjakovin (Gustav Levin) maatila on muuttunut pieneksi majataloksi ja lääkäri Astrov (Yngve Dahlberg) ei ole enää pelkkä karttaharrastaja ja metsänistuttaja, vaan rokkarin elkein esiintyvä ja saarnaava ympäristöaktivisti. Köyhtynyt maanviljelijä Ilja (Eli Ingvarsson) on nyt puolestaan vain majatalon vakioasukas, jolle kehittyy ohessa suhde toiseen vieraaseen, öljynporaaja Trugveen (Logi Tulinius).

Koko näyttelijäseurueen esiintyminen on riehakasta ja suurieleistä, ja taidokkaat musiikkiesitykset korostavat tarinan teemoja ja tunnelmia. Mieleenpainuvia ovat erityisesti Sonjaa esittävän Emelie Wallbergin tulkinta Lana Del Reyn Summertime Sadnessista (2012) ja Tuliniuksen ja Ingvarssonin pirteä Status Quo -coveri Living on an Island (1978). Kuullaanpa näytelmän alussa The Doorsiakin, ja Break on Through (To the Other Side) (1967) murtaakin kuvainnollisesti katsojan odotukset siitä, millainen klassikkonäytelmän pitäisi olla.

Vanja-eno ei lopulta eroa valtavasti esimerkiksi Kristian Smedsin tyylillä toteutetuista modernisoinneista, mutta se on joka tapauksessa vahva ja kiinnostava esitys, joka tuo näytelmän aihepiirin onnistuneesti 2010-luvulle. Näytelmän konfliktit ja elämänfilosofiset teemat ovat monella tapaa ajankohtaisia, ja Tšehovia jo 1890-luvulla mietityttänyt luonnon tuhoutuminen on tietysti yksi aikamme kipeimpiä kysymyksiä.

Tampereen teatterikesän esityksessä näytelmän tekstitys jätti kuitenkin paljon toivomisen varaa, ja erityisesti Astrovin pitkä puheenvuoro ekokatastrofeista jäi lähes täysin katsojan kielitaidon varaan.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s