(KoKo Teatteri, 2013)

Sara Mellerin esikoisohjaus on räväkkä ja viihdyttävä kritiikki pop-kulttuurin naiskuvasta.

Sarja: Tampereen teatterikesä.

KoKoTeatterin Pop Slut on ajankohtainen, revyyn ja kabareen välillä tasapainoileva näytelmä, joka käsittelee suurta ja ongelmallista aihetta: median naiskuvaa. Näyttelijäviisikko Rosanna Kemppi, Heidi Kirves, Iina Kuustonen, Annika Poijärvi ja Kreeta Salminen suoltavat niin pop-hittejä kuin suoria lainauksia pop-diivojen haastatteluista. Ylitseampuvan seksuaalinen esitys ruotii naispoppareiden keskeistä ristiriitaa: toisaalta ollaan ”itsenäisiä muijia”, toisaalta popin kaupallinen koneisto perustuu naisen seksuaalisuuden tuotteistamiseen.

Pop Slut on eräällä tapaa kuin eksploitaatioelokuva: Se käyttää hyväksi kiistanalaista kulttuuri-ilmiötä ammentamalla osan omasta viehätysvoimastaan juuri siitä, mutta toisaalta se osallistuu samalla myös merkitykselliseen keskusteluun asiasta. Lauluesityksissä on aitoa pop-vetovoimaa, mutta kriittinen pilke ei missään vaiheessa katoa silmäkulmasta. Esiintyminen on juuri sen verran överiä, että yleisö joutuu välttämättä kyseenalaistamaan moisista esityksistä nauttimisen. Kunnia kokonaisuudesta kuuluu Mellerin ja näyttelijöiden lisäksi koreografi Markku Haussilalle sekä dramaturgi Iida Hämeen-Anttilalle.

Näytelmä on onneksi tajuttu jättää reilun tunnin mittaiseksi, sillä pidempänä esitys kävisi helposti itseääntoistavaksi. Itseasiassa jo nytkin, ennen esityksen ”käännekohtaa”, ehtii jatkuva pop-jumputus muuttua monotoniseksi. Näin siitäkin huolimatta, että näyttelijöiden lauluesitykset ovat erittäin taitavia. Vaikutelma voi hyvinkin olla tarkoituksellinen.

Pop Slutin parhaita keksintöjä on muutamien jenkkihittien kääntämien suomeksi, jolloin sanoitusten umpimielisyys korostuu ennestään, sekä uskomaton kohtaus, jossa esiintyjät kirjaimellisesti pesevät pois pop-tähden maskit. Tätä seurannut tunnustuskohtaus oli ilmeisesti improvisoitu ja se vetosikin yleisöön kaikkein voimakkaimmin.

Pop Slut on viihdyttävä, aggressiivinen ja ennen kaikkea tarpeellinen puheenvuoro kulttuurissa, joka on jo täysin turtunut kaupallisten pop-diivojen tuotteistukseen Madonnasta Lady Gagaan. Lopun selkokielinen, ennaltaäänitetty puheenvuoro tiivistää naisen roolin pop-kulttuurin kulutusjärjestelmän osana niin erinomaisesti, että viesti menee jokaiselle kalloon. Lisäksi Pop Slut ei missään vaiheessa sorru naivismiin yhteiskunnallisessa kuvassaan, eikä myöskään tyrkytä yksinkertaisia anarkistiratkaisuja. Se esittää yhden pop-kulttuurin ongelmavyyhdistä koko hankaluudessaan ja jättää johtopäätökset katsojien pohdittaviksi.