(USA, 2013)

Spike Leen uusintaversio Park Chan-wookin läpimurtoelokuvasta on parempi kuin aasialaiselokuvien jenkkiversiot yleensä, mutta siltikin se nousee omille siivilleen vain hetkellisesti.

Eteläkorealainen ohjaaja Park Chan-wook siirtyi itsekin Hollywoodin viime vuoden Stokerin (2013) myötä, mutta nyt myös miehen aiempi menestyselokuva Oldboy (2003) on saanut amerikkalaistetun versionsa. Mestarillisen Choi Min-sikin keskusroolin on perinyt Josh Brolin ja naispääosassa nähdään tuoretta Godzillaakin (2014) tähdittävä Elisabeth Olsen.

Tarinan ydin on sama kuin alkuperäisversiossakin: Alkoholiin menevä Joe Doucett vangitaan vuosikausiksi pieneen motellihuoneeseen, jonne hän saa ruokaa vain luukun kautta ja ainoa yhteys ulkomaailmaan on televisio. Jos Doucett yrittää epätoivoissaan satuttaa itseään, hänet nukutetaan kaasulla. Telkkarin kautta Joe saa nähdä, että häntä syytetään vaimonsa raiskauksesta ja murhasta.

20 vuotta selittämätöntä rangaistusta kärsittyään Joe vapautetaan ilman mitään selitystä. Pian hän kuitenkin huomaa kamppailevansa aikaa vastaan pelastaakseen tyttärensä, ja hänen ainoana apunaan ovat vanha kyypparikaveri Chucky (Michael Imperioli) ja hyväntahtoinen sairaanhoitaja Marie (Elisabeth Olsen).

Myös Oldboyn uusintaversio on toimiva trilleri, mutta se ei nouse kimuranttia jännäriä suuremmaksi. Alkuperäisteoksen omaperäistä tunnelmaa ei kyetä toisintamaan, mikä näkyy erityisen hyvin suoraan jenkkiversioon siirretyissä kohtauksissa. Esimerkiksi Oldboyn kuuluisa ”vasarakohtaus” on uusintaversiossa melko laimea kokemus, vaikka sen pitäisi olla kaikkea muuta.

Spike Leen Oldboylla on hyvätkin hetkensä, mutta alkuperäisteoksen juonen täysi toisintaminen jättää sen yllätyksettömäksi, eikä jäljitelmä tarjoa oikein mitään perustetta olemassaololleen. Brolin ei myöskään ole kovin kotonaan hiljaisen kostajasankarin roolissa, ja Elisabeth Olsenilla ei ole juuri muuta tekemistä kuin näyttää nätiltä. Pahiksia esittävät Samuel L. Jackson ja Sharlto Copley jaksavat yrittää, vaikkei tämä heidänkään tähtihetkensä ole.

Oldboy ei toki ole huono elokuva, vain vähän turha. Jälkikäteen ajateltuna Parkin kostotrilogian kummastakin muusta osasta, Sympathy for Mr. Vengeance (2002) ja Sympathy for Lady Vengeance (2005) olisi saanut mielenkiintoisemmat jenkkiversiot.