(2012, Xbox 360 -versio)

Metal Gear Solid 3: Snake Eater ilmestyi alunperin vuodenvaihteessa 2005 Playstation 2:lle. 1964 vuoteen sijoittuva peli on suoran jatko-osan sijaan esiosa eli prequel aiemmille Metal Gear -peleille. Edeltäjäänsä kaikinpuolin onnistuneempi peli toimii myös HD-käännöksenä kuin unelma.

(HD-Collectionista arvosteltu aiemmin Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty.)

Snake Eaterin pelimoottori on sama kuin Metal Gear Solid 2:ssa, mutta ongelmat on hiottu ja pelillisiä ominaisuuksia lisätty runsaasti. Pelisarjan kolmannessa pääpelissä käsikirjoittaja-ohjaaja Hideo Kojima oli kaikkein parhaassa vedossa, sillä peli on tarinansa ja pelattavan sisältönsä suhteen paljon tasapainoisempi kuin MGS2.

Snake Eaterin päähenkilönä ei seikkailekaan Solid Snake, vaikka siltä vaikuttaa, vaan kyseessä on Naked Snake, eli pelisarjasta tuttu Big Boss, josta Solid, Liquid ja Solidus myöhemmin kloonattiin. Snake Eater oli ilmestyessään ensimmäinen kurkistus eeppisiin mittasuhteisiin kasvaneen tarinan menneisyyteen, josta oli tähän mennessä vain vihjailtu. Big Bossin tarinaa jatkoivat myöhemmin PSP:llä julkaistut Metal Gear Solid: Portable Ops (2006), sekä HD-kokoelmassakin julkaistu Metal Gear Solid: Peace Walker (2010). Lähtökohdistaan johtuen Metal Gear Solid 3 on pelisarjan itsenäisin osa, joka ei edellytä taustatietoja sarjasta.

MGS3:n voima on kuitenkin pelattavuudessa ja pelillisessä sisällössä. Eteläisen Neuvostoliiton viidakoihin sijoittuvassa pelissä tuotiin uutena elementtinä camo-prosentti, joka kuvastaa sulautumista ympäristöön. Avain pelissä onkin piileskely, mitä korostavat tutkan poistaminen ja vihollisten paljon realistisemmat aistit ja tekoäly. MGS3 voi tuottaa aluksi haasteita, mutta kikkailun sijaan voi panostaa kärsivällisyyteen.

Peliin tuotu lähitaistelumuoto CQC toimii myös paremmin kuin unelma, eikä aseettomuus enää pelihahmoa pysäytä. Lisäksi elämäpalkin alle on ilmestynyt stamina-palkki, joka kuluu tasaisesti viidakossa seikkaillessa. Pelaajan tulee metsästää ruokaa pitääkseen hahmonsa täysissä voimissa, ja loukkaantumisetkin on hoidettava itse erilaisin välinein cure-valikosta. Myös pelialueet ovat entistä suurempia ja monipuolisempia, ja läpipeluuseen menee paljon kauemmin kuin MGS2:n kohdalla. Lyhyesti sanottuna, Snake Eaterissä riittää tekemistä.

Snake Eaterin grafiikka oli ilmestyessään uskomattoman hienoa, eikä HD-käännöskään näytä ollenkaan pahalta. Suunliikkeet ja pienet yksityiskohdat vaivaavat, mutta kokonaisuutena käännös toimii paljon edeltäjäänsä paremmin. Edes kontrollit eivät tunnu MGS2:n tapaan liian liukkailta.

Myös MGS3:n achievementit on suunniteltu paremmin kuin edeltäjänsä, sillä nyt erilaiset suoritusmuodot, kuten tappamisen välttely, kaikkien maastokuosien ja kasvomaalausten kerääminen, sekä kaikkien ruokien saalistaminen, johdattelevat pelaamaan peliä uudelleen ja uudelleen. Kaikista suorituksista haaveilevat joutuvat tosin turvautumaan strategiaoppaisiin, etenkin jos mielii ampua kaikki peliin piilotetut Kerotan-sammakot.

Kuten edellisenkin pelin kohdalla, HD-Collectionissa julkaistu versio pelistä vastaa itseasiassa Subsistence-uudelleenjulkaisua, sillä se sisältää vapaan 3D-kameran, sekä alkuperäiset MSX:n Metal Gear (1987) ja Metal Gear 2: Solid Snake (1990) -pelit. Ikävä kyllä aivan loistava minipeli Snake vs. Monkey on jätetty pois HD-versiosta, mikä saattaa johtua Ape Escape -pelin apinoihin liittyvistä tekijänoikeuksista.

Lyhyesti sanottuna Metal Gear Solid 3: Snake Eater on pelisarjan paras teos ja se toimii 7-vuotiaana yhtä hyvin kuin ennenkin.

Seuraavan pelin arvostelu tulossa.