Huojuva talo

Huojuva talo

Ella Pyhältön esittämä Lea kärsii perhehelvetissä. (Kuva: Outi Vuoriranta)

(Teatteri Avoimet Ovet, 2013)

Sarja: Tampereen teatterikesä.

Perinteiseen teatteriin luottava Huojuva talo -tuotanto ei saa tehtyä Maria Jotunin tarinaa ajankohtaiseksi, vaikka näyttelijät tekevätkin parhaansa.

Huojuva talo on kertomus perhehelvetistä, jossa onnettomaan avioliittoon juuttunut vaimo saa kestää niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa. Aihe voi olla valitettavan ajankohtainen, mutta tarinaa on hankala tuoda 2010-luvun suomalaisille kiinnostavaksi muutoin kuin historian kuvauksena. Nykyaikana näistä asioista kuitenkin puhutaan ja naisen asema on aivan toinen. Onhan perheväkivalta toki aina järkyttävää, mutta tässä tyylilajissa on nähty paljon pahempaakin.

Heini Tolan Teatteri Avoimille Oville ohjaama versio Huojuvasta talosta ei ota turhia riskejä tai vapauksia. Vuonna 1935 kirjoitettu ja 1963 julkaistu romaani yritetään lavastuksen keinoin tehdä ajattomaksi: muutama tuoli, irrallinen ovi ja riippuvat hehkulamput eivät juuri sido tarinaa mihinkään aikaan tai paikkaan. Tämä on kuitenkin absurdia, sillä tarina on täysin ilmeisesti sidottu 1900-luvun alkupuolen maisemiin juhannustansseineen ja avioliittokäsityksineen. Miksi siis pyrkiä ajattomuuteen?

Päähenkiö Leaa esittävä Ella Pyhältö tekee sinänsä hyvää näyttelijäntyötä, mutta hahmoa vaivaa persoonattomuus. Aggressiivisesta ja mielialaltaan ailahtelevaisesta aviomiehestä saadaan sen sijaan kolmiulotteisempi hahmo, jonka Jukka Pitkänen herättää hienosti henkiin. Hänestä ja Lean sisaresta (Hanna Seppä) kuulisi mielellään enemmänkin, mutta tarina keskittyy tietysti Leaan. Häneen taas on hankala samaistua, kun henkilöhahmo jää niin piirteettömäksi.

Suvi Isotalon sävellykset Jotunin runoista ovat periaatteessa hyvin sävellettyjä ja tarttuvia, mutta tekstit ovat latteita, eivätkä ne oikein vie tarinaa minnekään. Näyttelijäkaarti osaa kuitenkin laulaa, joten tekstien vanhahtavuus ja tyhjänpäiväisyys jäävät hieman ärsyttämään.

Huojuva talo miellyttää varmasti vanhempaa polvea ja perinteisen teatterin ystäviä, mutta esimerkiksi juuri Tampereen teatterikesässä näytelmä jäi pahasti muun ohjelmiston varjoon. Valitettava tosiasia on, että tämä tarina on kuultu jo sata kertaa aiemmin.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s