Disgrace

Orsi Tóthin esittämä Lucy kokee näyttämöllä poikkeuksellisen kovia. (Kuva: Martón Ágh)

Orsi Tóthin esittämä Lucy kokee näyttämöllä poikkeuksellisen kovia. (Kuva: Martón Ágh)

(Szégyen, Unkari 2012-2013)

Sarja: Tampereen teatterikesä.

Unkarilaisen Proton Színház -teatterin tulkinta J. M. Coetzeen Häpeäpaalusta (1999) saattaa olla yksi kaikkien aikojen karuimmista näytelmistä, mutta samalla se on myös siitä vaikuttavimmasta päästä.

Häpeäpaalun tarina saa todella kouriintuntuvan tulkinnan elokuva- ja teatteriohjaaja Kornél Mundruczón raa’assa Disgracessa. Epäkronologinen näytelmä alkaa keskushenkilö Lucyn (Orsi Tóth) järkyttävällä raiskauskohtauksella, josta ei alastomuutta, likaa ja verta puutu. Kun karmiva kohtaus on viimein ohi, puhkeavat näyttelijät yhtäkkiä lauluun, joka paljastuu omintakeiseksi versioksi King Crimsonin I Talk to the Wind -klassikosta (1969).

Avauskohtauksen jälkeen palataan tarinan todelliseen alkuun. Lucyn isällä professori Luriella (Sándor Zsótér) on suhde oppilaaseensa, minkä vuoksi hän saa potkut yliopistolta. Niinpä Lurie muuttaa Etelä-Afrikan maaseudulle tyttärensä luo, jossa asiat ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin kohdallaan.
(Kuva: Martón Ágh)

Sándor Zsótérin esittämä professori Lurie ja Mishka-koira. (Kuva: Martón Ágh)

Disgracessa on paljon yhteisiä piirteitä Kristian Smedsin tuotantojen kanssa. Ihmiset voivat esittää koiria, ja ahdistavasta loikataan vaivattomasti groteskiin ja huvittavaan sellaisella nopeudella, että yleisö voi helposti tuntea hengästyvänsä. Martón Ághin hieno lavastus on täynnä erilaista romua ja yksitoiskohtia, jotka kaikki on pystytetty aidon multamaan päälle.  On erittäin kunnioitettavaa, että valtava lavastus on kuskattu myös maailmalle ja Tampereen teatterikesään.

Janos Szemenyei, itsekin yksi näyttelijöistä, vastaa musiikista, joka vaihtelee painostavasta elektrosta pop-kappaleisiin, joita laulutaitoiset näyttelijät hienosti tulkitsevat. Koko näyttelijäkaarti tekee mahtavan suorituksen, etenkin pelottomat naisnäyttelijät Orsi Tóth ja Annamária Láng.

Valitettavaa on, että jälkimmäisellä puoliskollaan parituntinen näytelmä menettää hieman otteensa ja tarina muuttuu hankalaksi seurata, ellei satu tuntemaan Coetzeen kirjaa erityisen hyvin. Ainakin suomenkielisten tekstien varassa tekee välillä tiukkaa.

Kokonaisuus on kuitenkin vahvempi kuin yksittäiset osasensa. Salista poistutaan hämmentyneen hiljaisuuden vallassa, mutta ennen pitkää tuntuu, että näytelmästä on pakko puhua. Siinä piileekin shokeeraavan toteutuksen voima.

One comment

  1. Päivitysilmoitus: White God | Obskuuri.net

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s