The Unjust
(Bu-dang-geo-rae, Etelä-Korea 2010)
Ryoo Seung-wanin trilleri The Unjust kertoo poliisin ja syyttäjän välisistä juonitteluista. Poliisivoimien luottoetsivä Choi (Hwang Jeong-min) ylennetään sarjamurhaajaa jäljittävän iskuryhmän johtoon. Koska vaikuttaa kuitenkin siltä, että oikea syyllinen on jo löydetty ja kuollut pidätyksen yhteydessä, Choi päätyy pestaamaan entisen rikollisen Jangin (Yoo Hae-jin) syyllisen rooliin. Lue loppuun
I Travel Alone
(Jeg Reiser Alene, Norja 2011)
Norjasta on tullut tänä vuonna jo hyvää genre-elokuvaa: Troll Hunter (Trolljegeren) oli mahtava seikkailu-mokumentti ja Norwegian Ninja (Kommandør Treholt & ninjatroppen) oli yritteliäs toimintakomedia. Mutta mitä kuuluu norjalaiselle draamaelokuvalle?
Stian Kristiansenin I Travel Alone -elokuvan perusteella kaikki on hyvin myös draamarintamalla. Koomissävyttinen perhedraama saa alkunsa, kun 25-vuotias Jarle saa tietää olevansa 7-vuotiaan Lotten isä. Humalainen yhdenillanjuttu palaa muistuttamaan itsestään ja Jarle saa Lotten viikoksi hoitoon. Kaveri- ja seurustelusuhteet menevät sekaisin, eikä Jarle pärjää isänkään roolissa – ainakaan aluksi. Lue loppuun
Primus – Green Naugahyde
Prawn Song
Primus on tehnyt näyttävät paluun studioon sekä keikkalavoille. Uudella Green Naugahyde -albumilla basisti-laulaja Les Claypoolin johtama yhtye tarjoilee samaa vaikeasti määriteltävää thrash funkkia kuin aiemminkin. Erojakin aiempaan tuotantoon löytyy. Lue loppuun
Jakszyk, Fripp and Collins – A Scarcity of Miracles
DGM, 2011
King Crimson on ei ole julkaissut varsinaista albumia vuoden 2003 The Power to Believen jälkeen. Tekijöidensä sukunimillä julkaistu A Scarcity of Miracles on kuitenkin varustettu alaotsakkeella ”A King Crimson ProjeKct” ja sitä voi hyvällä syyllä pitää täysverisenä King Crimson -levynä. Lue loppuun
Rush, Moving Pictures
Mercury, 1981
Ensinnäkin on huomautettava, että Moving Picturesilla ei ole oikeastaan yhtään kappaletta, joka ei ainakin Rushin fanien joukossa lukeutuisi klassikoksi. Saavutus sinänsä, mutta valitettavasti albumi kuitenkin kalpenee monien muiden Rushin tuotosten rinnalla, eikä vähiten rakenteensa ja kokonaisuutensa vuoksi.
(Julkaistu Viikko-Eteenpäissä syyskuussa 2010.)
Jari Järvelän tuorein romaani kantaa nimeä Zombie (Tammi, 2010), mutta liittyy eläviin kuolleisiin paljon löyhemmin ja metaforisemmin, kuin Järvelän parin vuoden takainen näytelmä Arkku. Zombie on kertomus maahanmuuttaja A:sta, joka päätyy vasten tahtoaan muuttamaan Suomeen, kirjan kielellä ”Ylämaahan”, kotoaan Sisiliasta eli ”Alamaasta”.
Ainekset ovat käsissä todella osuvalle maahanmuuttajakertomukselle, mutta Järvelä ei tyydy vain siihen. Toki Ylämaan ja Alamaan vertailu on viihdyttävää, mutta kovin löyhäksi teos voisi jäädä vain maaottelutyylillä. Pohjoisessa leikitään kuulasotaa, etelässä jokainen ase on tappouhkaus. Järvelä kasvattaa teoksensa kertomaan elämästä, kuolemasta ja mahdollisuudesta valita niiden välillä. Lue loppuun
Obskuuri.net 