I Travel Alone
(Jeg Reiser Alene, Norja 2011)

Norjasta on tullut tänä vuonna jo hyvää genre-elokuvaa: Troll Hunter (Trolljegeren) oli mahtava seikkailu-mokumentti ja Norwegian Ninja (Kommandør Treholt & ninjatroppen) oli yritteliäs toimintakomedia. Mutta mitä kuuluu norjalaiselle draamaelokuvalle?

Stian Kristiansenin I Travel Alone -elokuvan perusteella kaikki on hyvin myös draamarintamalla. Koomissävyttinen perhedraama saa alkunsa, kun 25-vuotias Jarle saa tietää olevansa 7-vuotiaan Lotten isä. Humalainen yhdenillanjuttu palaa muistuttamaan itsestään ja Jarle saa Lotten viikoksi hoitoon. Kaveri- ja seurustelusuhteet menevät sekaisin, eikä Jarle pärjää isänkään roolissa – ainakaan aluksi.

I Travel Alone käsittelee kevyesti, mutta kunnioittaen vaikeita tosielämän aiheita. Rolf Kristian Larsen on todella uskottava Jarlen roolissa ja myös tytärtä esittävä Amina Eleonora Bergrem on harvinaisen taidokas lapsinäyttelijäksi. Jarlen opiskelijakaverit ovat sympaattisia ja ällöttävän egoistinen professori on juuri oikealla tapaa ärsyttävä.

Lisäpisteitä elokuva ansaitsee uskottavasta yliopisto-opiskelijoiden kuvauksesta. Teoreettiseen maailmaan unohtuneet nuoret joutuvat kohtaamaan elämän realiteetit lapsenhoidon muodossa, mikä naiivista asetelmasta johtuen toimii todella hyvin. Lisäksi on hienoa nähdä, ettei katsojaa aliarvioida, kun Jarlen selittää keksineensä pitää Lotten syntymäpäivänä naamiaiset Mikhail Bakhtinin kirjallisuusteorian pohjalta.

Loppupuolella I Travel Alone äityy liiankin siirappiseksi, mutta hellyttävänä ja uskottavana se pysyy loppuun asti. Mitä muuta pehmeäsävyiseltä draamalta voi vaatia?