Category: Levyt

Lou Reed – Berlin

Lou Reed, Berlin
RCA, 1973

Lou Reedin kolmas sooloalbumi tuli melkoisena yllätyksenä suorasukaisen Transformerin (1972) jälkeen. Berlinillä ihmisvihaajana ja sosiopaattina pidetty Reed tarjoaa häkellyttävän syvällisen teema-albumin, jossa yhdistyvät Reedin parhaat sanoitukset ja mielenkiintoisimmat sävellykset. Ilmestymisvuonnaan se ei saanut tekijän mielestä asiallista vastaanottoa ja Reed kieltäytykin esittämästä albumia kokonaisuudessaan aina vuoteen 2007 asti. Albumi remasteroitiin 1998. Lue loppuun

Yes – Close to the Edge

Close to the Edge
Atlantic Records, 1972

Close to the Edge oli brittiläisen Yes -yhtyeen viides albumi, johon aiemmat levytykset rakentavat selkeän kehityskaaren. Ensimmäiset levyt kehittelivät yhtyeen soundia, siinä missä The Yes Album (1971) ja Fragile (1972) veivät yhtyettä entistä progressiivisempaan suuntaan. Close the Edge on Yessin kulminaatio; ihailtavan megalomaaninen, riittävän vaihteleva, kuitenkin melko helposti lähestyttävä, kokemuksena ainutlaatuisen vapauttava. Albumin remasteroitu cd-versio julkaistiin 2003 bonusraitojen kera.

Lue loppuun

Pixies – Doolittle

Pixies – Doolittle
4AD, 1989

Pixiesin läpimurtolevystä Doolittle tuli viime vuonna kuluneeksi 20 vuotta, jota juhlistaen Pixies on parhaillaan yhdellä harvoista comeback-kiertueistaan. Ja mikäs on Bostonin new wave -punkkareiden soittaessa, kun kulttisuosio tuntuu vain alati kasvavan.

Doolittle ei ollut Pixiesin esikoisalbumi, sitä ennen oli itseasiassa julkaistu jo EP-mittainen Come on Pilgrim sekä varsinainen esikois-LP Surfer Rosa. Bostonissa 1986 aloittanut yhtye toimii toki sittemmin soolouralle heilahtaneen Black Francisin (tunnetaan myös nimellä Frank Black) johdolla, mutta toisin kuin solistin myöhemmissä yhtyeissä, Pixiesissä pääpaino tuntuu asettuvan yhtäläisesti muidenkin jäsenten, basisti Kim Dealin, kitaristi Joey Santiagon, sekä rumpali David Loveringin harteille. Lue loppuun

Marillion – Script for Jester’s Tear

Marillion, Script for a Jester’s Tear
EMI, 1983

Marillion, julkaistuaan 16 studioalbumia, 34 singleä, sekä lukemattoman joukon kokoelmia, live-albumeja ja faniklubin joululevyjä, on ehdottomasti vakiinnuttanut asemansa yhtenä Britannian, ellei peräti maailman suurimmista progeyhtyeistä. Yhtye aloitti 1980-luvun alussa alkuperäisen laulajansa Fishin liityttyä riveihin. Ensimmäistä singleä Markes Square Heroes seurasi pian esikoisalbumi, Script for a Jester’s Tear vuonna 1983. Albumin remasteroitu erikoisversio julkaistiin 1997.

Script for Jester’s Tear lähtee liikkeelle nimikkobiisillään kuin varoen. ”Here I am once more / in a playground of broken dreams,” aloittaa Fish, oikealta nimeltään Derek W. Dick, jonka ääni on tässä uransa vaiheessa korkea, eikä laulutaito mitään sen kaltaistakaan kuin 1990-luvun vaihteessa käynnistyneellä soolourallaan.

Lue loppuun

CMX – Talvikuningas

(Julkaistu Kymen Sanomissa talvella 2008.)

Laertes Prime, syyspäiväntasaus, vuonna 2481. Vihollinen on saartanut kaupungin, jossa ”kuningas nojaa kultaiseen käteensä metallitorninsa syövereissä”. Päivän päättyessä läpi avaruuden ulottuva imperiumi on sortunut ja kuningas syösty vallasta. Tästä alkaa ja tähän päättyy CMX:n eeppinen 12. studioalbumi Talvikuningas.

5.9. julkaistu Talvikuningas on rock-musiikillisesti varsin poikkeuksellinen teos. Albumi sisältää ainoastaan yhden musiikkiteoksen, joka on jaettu kahteentoista osaan. Ne ovat osin erottamattomia toisistaan ja soitettu kaikki näppärästi yhteen. Albumin ylellinen pakkaus tekee kunniaa sen erikoisuudelle; teosta julkaistiin 8000:n kappaleen rajattu painos, pahvisessa DVD-kotelon kokoisessa laatikossa. Mukana tulee 40 sivuinen vihkonen, jossa on albumin teksti kokonaisuudessaan, ja Sami Saramäen upea maalauskuvitus. Lue loppuun