H. P. Lovecraft, Hautausmaan kauhu ja muita kertomuksia
Kootut teokset osa 4
(Jalava, 2013)

H. P. Lovecraftin Koottujen teosten neljäs osa on edeltäjiään heikompi kokoelma vähempiarvoisia tekstejä ja yhteistyönovelleja. Ainoastaan avainteos Charles Dexter Wardin tapaus tekee kokoelmasta omistamisen arvoisen.

Sarja: Lovecraft-sarja.

Siinä missä H. P. Lovecraftin (1890-1937) Kootut teokset -sarjan edellinen osa oli epätasaisuudessaan edustava katsaus kulttikirjailijan tuotantoon, on neljäs osa Hautausmaan kauhu ja muita kertomuksia enimmäkseen tylsä ja epäinnostava kokoelma. Tekstien poukkoileva tyyli onnistuu kuitenkin paikoin yllättämään, ja kokoelma sisältää vähemmän tunnettujen novellien ohella yhden Lovecraftin tuotannon merkittävimmistä julkaisuista.

Kokoelman aloittaa kahdeksan novellia, jotka Lovecraft on työstänyt eri henkilöiden kanssa yhteistyössä, ja kuten Markku Sadelehdon kirjoittamasta esipuheesta käy ilmi, Lovecraftin panos tarinoissa vaihteli runsaasti. Yhteistöistä esimerkiksi Hazel Healdin kanssa kirjoitettu nimikkotarina Hautausmaan kauhu (The Horror at the Burying-Ground, 1933-34/1937) on melko perinteistä goottikauhua, mutta Kivimiehessä (The Man of Stone, 1932) ja Duane W. Rimelin kanssa kirjoitetussa Puu vuorella -novellissa (The Tree on the Hill, 1934/1940) on jo kiinnostavammat ideat. Toimituksellisesti on outoa, että Lovecraftin Winifred V. Jacksonin teksteistä editoimat novellit julkaistiin jo edellisessä kokoelmassa, eikä Koottujen teosten tässä osassa muiden yhteistyötekstien kanssa.

Kuten edellisessäkin kokoelmassa, käy yhteistyö ilmi vain esipuheesta ja takana olevasta listasta, joka sisältää myös tarinoiden vuosiluvut ja suomentajat. Jos lukija siis ohittaa esipuheen, saattaa tämä jäädä täysin huomaamatta. On myös kyseenalaista, ansaitsevatko tasoltaan ja kiinnostavuudeltaan vaihtelevat yhteistyötekstit paikkaansa Lovecraftin koottujen teosten joukossa, vaikka kulttikirjailijan panos osaan niistä onkin merkittävä.

Toinen erikoinen elementti kokoelmassa ovat tarinafragmentit, kuten Kirja (The Book, 1933/1938) ja Jälkeläinen (The Descendant, 1927/1938). Kyseiset pätkät eivät ole valmiita novelleja ja kiinnostavia vain todellisille Lovecraft-harrastajille, mutta asia ei käy ilmi mistään Kootut teokset 4:n kansien sisältä. Oma lukunsa on tarina nimeltä Ikivanhaa väkeä (The Very Old Folk, 1927/1940), joka ei ole oikeastaan edes tarina, vaan katkelma Lovecraftin kirjailija Donald Wandreille lähettämästä kirjeestä. Kirjeessä Lovecraft kuvailee näkemäänsä unta, mutta sitä ei ole kirjoitettu muun kuin Wandrein luettavaksi, ja hänen kerrotaan lisäksi kuvailleen samaa unta kahdessa muussakin kirjeessä (tosin tässä yksityiskohtaisemmin). Tarinan nimi on kustantajien keksintöä. Tämä kaikki pitäisi käydä ilmi kokoelmasta, mutta näin ei ole.

Myös Lovecraftin omien tarinoiden laatu on todella epätasainen. Lovecraftin ”unisyklin” tarinaksi mielletty Pohjantähti (Polaris, 1918/1920) on tunnelmallinen visio, samoin Nyarlathotep (1920). Toisaalta esimerkiksi Muisti (Memory, 1919/1923) on melko tyhjänpäiväinen postapokalyptinen raapale, ja Katu (The Street, 1919/1920) puolestaan yltiöromantisoitu matka läpi Yhdysvaltain lähihistorian. Jälkimmäisessä näkyvät jälleen myös Lovecraftin ksenofobiset ja jopa ajalleen tunkkaiset asenteet.

Kokoelman avainteos Charles Dexter Wardin tapaus (The Case of Charles Dexter Ward, 1927/1941) on sijoitettu teoksen lopulle. Kun viimein selviää sivulle 220, mistä pienoisromaani alkaa, lukija todellakin yllättyy siitä, kuinka tekstin taso paranee. On todellinen sääli, että Charles Dexter Wardin tapaus jäi pölyttymään kirjoittajansa pöytälaatikkoon, sillä se on kiistatta hänen parasta tuotantoaan. Tarina näki päivänvalon vasta vuonna 1941, Lovecraftin jo kuoltua.

Charles Dexter Wardin tapauksessa selvitetään nimensä mukaisesti, mitä tapahtui providencelaiselle Charles Dexter Wardille, jonka kerrotaan kadonneen selittämättömästi mielisairaalan suljetusta huoneesta. Valtaosan tarinasta seurataan perhelääkäri Marinus Bicknell Willettin tutkimusta, jossa hänelle selviää totuus Wardin hämäräperäisestä yhteydestä 1700-luvulla eläneeseen velhoon Joseph Curweniin. Tarina ei tarjoa 2000-lukulaiselle lukijalle suuria yllätyksiä, mutta se on taitavasti rakennettu ja vetoavasti kirjoitettu. Ainoastaan lovecraftmainen tunnelmointi paikallisen arkkitehtuurin parissa vesittää tunnelmaa. Toisaalta tarinassa on pitkälti kyse historiasta, ja Lovecraft onnistuukin kuvaamaan historiallista miljöötä hyvin käsinkoskeltavasti.

Charles Dexter Wardin tapaus onkin ”peruslukijan” näkökulmasta ainoa syy avata Kootut teokset osa 4. Kokoelma on selvästi edeltäjiään heikompi otanta, jossa yhteistyötekstien ja lyhyiden kokeilujen lomaan on piilotettu pari kiinnostavampaa tarinaa. Kootut teokset osa 4 olisi, edeltäjiensä tapaan, kaivannut myös huolellisempaa toimitustyötä. Kirjoitus- ja kielioppivirheiden korjaamisen ohella kirjassa ei ole edes huolehdittu siitä, että tarinat olisi otsikoitu yhdenmukaisesti: Vuonna 1917 ilmestynyt ja julkaistu A Reminiscence of Dr. Samuel Johnson on sisällyksessä otsikoitu ”Tohtori Samuel Johnsonin muisto”, tarinan otsikkosivulla ”Tri Samuel Johnsonin muisto” ja esipuheessa sen nimeksi kerrotaan ”Tri Samuel Johnson – Muuan muistelmus”. Ei kovin huolellista työtä.

Teoksen päättää ensimmäistä kertaa suomennettu runoelma Yuggothin kylvö (Fungi from Yuggoth, 1929–1930), josta julkaistiin osia jo Lovecraftin elinaikana ja joka ilmestyi kokonaisuudessaan ensi kertaa vuonna 1943. Nimestään huolimatta runolla ei juuri ole yhteyttä Cthulhu-tarustoon tai Yuggothin planeetalta kotoisin oleviin Mi-Goihin, jotka tavataan kertomuksissa Kuiskaus pimeässä (The Whisperer in the Darkness, 1930/1931) ja Hulluuden vuorilla (At the Mountains of Madness, 1931/1936).

(Huomautus: Novellien alkuperäisten nimien perässä ilmoitetut vuodet ovat kirjoitusvuosi/julkaisuvuosi, Wikipedian mukaan.)

Lähteet: Paul Roland, The Curious Case of H. P. Lovecraft, 2014.

Lue tästä aiemmat Kootut teokset -sarjan arvostelut:

Kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia

Varjo menneisyydestä ja muita kertomuksia