(Tanska, 2012)

Kristján Ingimarsson Companyn riehakas ja nerokas on Blam! on sirkusta, jolla on toinen jalka jykevästi absurdissa teatterissa. Jo pitkään kansainvälisesti kiertäneessä näytelmässä arkinen toimisto muuntautuu toimintaelokuvien näyttämöksi.

(Arvostelu perustuu Aleksanterinteatterin vierailunäytökseen.)

Syntyjään islantilaisen Kristján Ingimarssonin johtaman teatteriryhmän Blam! on liioittelematta huikea esitys. Se on samanaikaisesti teatteria ja sirkusta, joka on paljon velkaa elokuvalle, mutta silti toteutettavissa ainoastaan teatterin lavalla.

Räjähtävään esitykseen ei vaadita kuin harmaa toimistomiljöö ja neljä miestä: pomo ja kolme työntekijää. Arkinen monotonia rikkoutuu, kun työntekijät ryhtyvät eräänlaiseen leikkiin tai peliin: He kuvaavat toisiaan toimintaelokuvamaisissa kohtauksissa. Pian kamera kuitenkin unohtuu ja lopulta todellisuuden rajatkin alkavat hämärtyä näytelmän harpatessa kohti surrealismia.

Tärkeintä, mitä näytelmästä on sanottava, on tämä: Blam! on todella hauska.

Toiseksi tärkeintä on tämä: Blam! on myös huikean älykäs.

Esityksen nerokkuus piilee tavassa, jolla se keskustelee populaarikulttuurin kanssa. Sirkusmaiset stuntit voivat toki viihdyttää itsessäänkin, mutta näytelmän huumori syntyy elokuvista tuttujen elementtien jäljitelyssä.

Esitys käyttää häpeämättömästi hyväksi sitä, että katsojat ovat nähneet valkokankaalla toimintaa, poliiseja, supersankareita, avaruusolioita, lännenelokuvia ja kauhua. Näytelmässä on yksittäisiäkin viittauksia, esimerkiksi Marvelin supersankareihin ja The Shiningiin (1980), mutta enimmäkseen se viittaa lajityyppien yleisiin piirteisiin ja kliseisiin.

Näytelmän tarina on hyvin löyhä ja vapaamuotoinen, mutta katsojan mielenkiinto säilyy silti. Tämä johtuu tavasta, jolla toimistotyöläisten esittämät (tai elämät) kohtaukset soljuvat saumattomasti toisiinsa ja tapahtumat eskaloituvat alati suuremmiksi. Näytelmän yllätyksiä ei sovi paljastaa, sillä ne toimivat osin juuri siksi, että lähtötilanteesta käsin on oikeastaan mahdoton aavistaa, mitä kaikkea toimistossa vielä tuleekaan tapahtumaan.

Blam! toimii kekseliäisyytensä ohella tietenkin akrobaattisten näyttelijöidensä ansiosta. Esityksessä on vaihtuvia näyttelijöitä, mutta Aleksanterinteatterin lavalla nähty nelikko ainakin vakuutti omistautumisellaan ja fyysisellä heittäytymisellään. Erityisesti teatteriryhmän nokkamies Kristján Ingimarsson on huikea fyysinen esiintyjä, ja toimiston sympaattista ja nolostuttavaa pomoa näyttelevä Piet Gitz Johansen tuo rooliinsa hillitöntä koomisuutta.

Blam! myös osoitti Aleksanterinteatterissa sirkustemppujen vaarallisuuden hyvin kouriintuntuvalla tavalla, kun näyttelijä Didier Oberle loukkaantui ensimmäisen näytöksen alkupuolella. Oberle yritti näytellä esityksen loppuun, mutta lopulta näytös jouduttiin keskeyttämään siltä iltaa. (Arvostelua varten katsottu myöhempi näytös sujui kuitenkin hienosti.)

Blam! on poikkeuksellinen teatteritapaus, josta kertoo sekin, että näytelmä on kiertänyt jo viisi vuotta. Se on erikoinen esitys, joka on huikean viihdyttävä aliarvioimatta katsojaa, ja joka ei turhaan pysyttele turvassa teatterikulttuurin rajojen sisäpuolella, vaan käy rohkeasti dialogiin laajemman pop-kulttuurin kanssa. Lisäksi se on esitys, joka kiinnostaa ja viihdyttää niin lapsia kuin aikuisiakin, mikä nähtiin myös Helsingissä.

Alta näet näytelmän trailerin.