(Les adieux à la reine, Ranska/Espanja 2012)
Sarja: Season Film Festival.

Farewell, My Queen on haastava elokuva. Visuaalisesti näyttävä historiallinen draama ei oikein avaudu itsenäiseksi teokseksi, vaikka se sisältääkin runsaasti hyviä ideoita.

Farewell, My Queen kuvaa Ranskan hovin viimeisiä päiviä vallankumouksen kynnyksellä 1789. Kuningatar Marie Antoinette harkitsee pakoa Versaillesista, ja suree eroa rakastamastaan Polignacin kreivittärestä. Kaikki tapahtumat kuvataan kuningattaren lukijan ja kirjastonhoitajan Sidonie Laborden näkökulmasta.

Toisin kuin Sofia Coppolan sinänsä erinomainen Marie Antoinette (2006), on Chantal Thomasin romaaniin perustuva Farewell, My Queen ilmeisen uskollinen historialle. Kerronta on realistista ja kaunistelematonta, mikä lisää todellisuudentuntua. Elokuvassa on pukudraaman aineksia, mutta visuaalinen puoli painottuu pikemminkin uskottavuuteen kuin spektaakkeliin.

Veteraaniohjaaja Benoît Jacquotin elokuva yllättää intensiteetillään ja nopealla temmollaan, mikä ei ole tavanomaista historialliselle draamalle. Nämä ovatkin sen pelastavat elementit, sillä käsikirjoitus ja tarinan rakentuminen jättävät paljon toivomisen varaa.

Elokuva alkaa vähän töksähtäen ilman kummempia henkilöiden esittelyitä. Léa Seydouxin esittämä Sidonie on kiinnostava päähenkilö, mutta sikäli kuin kyse on hänen ja kuningattaren suhteesta, jää tämän kuvaus äärimmäisen toispuoleiseksi. Muun muassa Inglorious Basterds (2009) ja Päivä ilman sotaa (2005) -elokuvissa vakuuttanut Diane Kruger on erinomainen näyttelijä, mutta Marie Antoinetten hahmossa häneen ei tässä filmatisoinnissa saa mitään yhteyttä.

On hankala sisäistää, että Sidoniella olisi erityisen intohimoinen suhde Antoinetteen, kun heidän välilään nähdään vain pari, pintapuolista kohtausta. Samaa voisi sanoa Polignacin herttuan (Virginie Ledoyen) ja kuningattaren suhteesta, sillä vaikka pari esitetään rakastavaisina, on heillä vain yksi yhteinen kohtaus itse elokuvassa. Katsojan ei voida olettaa eläytyvän tarinaan, josta hänelle näytetään vain viimeisiä kaikuja.

Suurin ongelma lienee kuitenkin historiallisten tapahtumien kuvaus, joka on todella sekavaa. Ranskan historia kannattaa tätä elokuvaa varten olla hyvin hallussa, muuten puolet elokuvasta menee ihmetellessä. Eihän kaikkea tietysti tarvitse juurta jaksaen selittää, mutta muutama ekspositiolause pelastaisi paljon.

Tarinan sekavuus on sääli, sillä idea historian mylleryksen kuvaamisesta vaatimattoman sivullisen perspektiivistä on kiinnostava ja elokuvaan mahtuu myös muutamia vahvoja kohtauksia. Tulee väkisinkin mieleen, että kerronta olisi kannattanut aloittaa varhaisemmasta vaiheesta, jolloin henkilöhahmoille olisi jäänyt enemmän tilaa kehittyä ja olla keskenään kanssakäymisessä. Lisäpituuskaan ei olisi paljon haitannut, sillä tällaisenaan elokuva on vain reilut puolitoista tuntia pitkä.

Lopulta Farewell, My Queen tuntuu tarpeettoman hutaistulta. Visuaalinen ja tekninen toteutus on huippuluokkaa, mutta tarina vesittää helposti koko kokemuksen. Parempaankin olisi pystytty.

Lisätietoja ja näytökset: Season Film Festival.

Farewell, My Queen – Trailer from Cohen Media Group on Vimeo.