(2012, Xbox 360 -versio)

Uudelleenjulkaisut ovat pelimaailman uusi ilmiö, jonka etunenässä tuotiin markkinoille ylistetty Metal Gear Solid -pelisarja. Hiljattain julkaistu HD-Collection sisältää MGS 2:n, MGS 3:n ja aiemmin vain PSP:llä julkaistun Metal Gear Solid: Peace Walkerin. Arvostelen uuden sukupolven käännökset peli kerrallaan, ja ensimmäisen on vuorossa Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty.

MGS 2 julkaistiin jo vuonna 2001, jolloin se kuului Playstation 2 -konsolin lippulaivoihin. Graafisesti huippuluokan peli oli myyntimenestys, vaikka sen pitkät välivideot ja tolkuttoman monimutkainen juoni saivat osakseen kritiikkiä.

Metal Gear Solid 2 kuuluu tietysti Metal Gear -pelisarjaan ja on suora jatko-osa ensimmäisellä Playstationilla julkaistulle Metal Gear Solidille (1998). Kahteen osaan jaetussa pelissä päästään legendaarisen Solid Snaken, sekä tuolloin uuden hahmon Raidenin saappaisiin. Seuraa juonenkäänteitä, eeppisiä kohtauksia ja pitkiä, pitkiä puhelinkeskusteluja. Metal Gear Solid -pelien tarinat ovat kuitenkin aina olleet loistavia ja ne kestävät lukemattomia pelikertoja.

Kun kuvalaatu on päivitetty HD-tarkkuudelle, erottuu MGS 2 nykypeleistä yksityiskohtien puutteella ja blancoilla teksuureilla. Tämä tuskin pelin vanhoja ystäviä haittaa, mutta aivan tuoreimpien pelien ystäviltä se saattaa vaatia totuttelua. Joissakin välivideoissa olin huomaavinani pientä aikavirhettä ääni- ja kuvaraidan välillä, mutta tämä ei juurikaan häirinnyt.

Täysin kivuttomasti ei ainakaan Xboxille siirtyminen kuitenkaan ole sujunut. Kontrollit ovat sopivammat Playstation-ohjaimelle, eikä niitä voi muokata mieleisikseen. Esimerkiksi pitkään tähdätessä RB-painike (FPS) tuntuu täysin luonnottomalta ja sormi lipsuu liian herkästi. Lisäksi nykyisiin uutuuspeleihin verrattuna kontrollit ovat jähmeät ja FPS-moodissa taas tähtäin liukuu niin herkästi, että osuminen on usein tuurista kiinni.

Hieman ärtymystä aiheuttavat myös uusille konsoleille tuodut achievementit (PS3:lla trophyt). Ensinnäkin MGS 2 ja 3 on laitettu samalle levylle, ja täten kaksi itsenäistä peliä joutuvat jakamaan saman 1000 pistettä achievementtejä. Tämä ei kuitenkaaan ole ärsyttävintä, sillä etenkin MGS 2:n puolella varsinaisen pelin achievementit saa yhdellä läpipeluulla, eikä edes extreme-vaikeusasteesta palkita erikseen.

Loput achievementit taas ovat todella haastavia, kuten kaikkien pelin tuntolevyjen kerääminen (kaikilla vaikeusasteilla erikseen) ja kaikkien VR-tehtävien läpäiseminen, mikä saa kokeneenkin MGS-pelaajan nopeasti hyytymään. Uusien konsoleiden palkinto-ominaisuuksista olisi saanut enemmän irti palkitsemalla MGS 3:n tapaan erilaisista läpipeluutavoista.

Haasteita ja pikkupuuhaa etsiville löytyy jo mainittujen lisäksi Boss Survival ja Snake Tales -moodit, joista jälkimmäinen koostuu irrallisista, osin absurdeista tarinoista, joilla on vain vähän tekemistä varsinaisen pelitarinan kanssa.

Pääasiassa MGS 2 on edelleen hyvä, mutta HD-kokemus tuo siihen vähän uutta ja Xboxin ohjaustuntuma osaa ärsyttää.

Lue MGS3:n arvostelu tästä.