(Alankomaat, Iso-Britannia, Irlanti, Kreikka, Ranska, 2015)

Kreikkalaisen Yorgos Lanthimoksen The Lobster on vähintään vuoden omaperäisin, ellei kaikkein paras ensi-iltaelokuva.

Ensi-ilta 19.8.2016.

Heti alkuun totean tämän: Jos olet ennakkoluuloton, älä lue tätä arvostelua, äläkä katso traileria, vaan mene katsomaan The Lobster kylmiltään. Ne, jotka kaipaavat enemmän suostuttelua tai ovat jo nähneet elokuvan, voivat jatkaa.

The Lobsterista kirjoittaessa on vaikea olla käyttämättä ylisanoja. Kreikkalaisohjaaja Yorgos Lanthimoksen teos on yksinkertaisesti nerokas ja omaperäinen, samaan aikaan sekä hauska että surumielinen.

Jotakin elokuvasta kertoo Wikipedian luonnehdinta ”absurdiksi, dystooppiseksi draamakomediaksi”. The Lobster kuvaa maailmaa, jossa sinkkuja ei suvaita. Jos ihminen jää yksin esimerkiksi avioeron tai kuoleman seurauksena, hänet kuskataan täyshoitolaan, jossa hänellä on 45 päivää aikaa löytää uusi kumppani – tai hänet muutetaan eläimeksi.

Eläinlajin saa kuitenkin valita, ja vaimonsa jättämäksi tullut keski-ikäinen David (Colin Farrell) on valinnut muuttuvansa hummeriksi. Sitä ennen hän kuitenkin yrittää löytää uuden elämänkumppanin Ison-Britannian rannikolla sijaitsevan täyshoitolan kirjavien asukkaiden joukosta.

The Lobsterin sävy on lakonisen toteava, mikä korostaa taidokkaasti tilanteiden absurdiutta. Täyshoitolassa sinkuille järjestetään paritansseja ja esitetään näytöksiä parisuhteen eduista: Mies tarjoaa naiselle turvaa ja nainen taas voi pelastaa miehen tukehtumiselta – kannattaa siis elää yhdessä! Aika ajoin on myös jalkauduttava luontoon metsästämään niitä, jotka ovat paenneet yhteiskunnan ulkopuolelle elämään ilman parisuhdetta. Jos pyydystää tarpeeksi, saa lisäaikaa kumppanin etsintään.

Colin Farrell tekee mahtavan suorituksen sympaattisena Davidina, ja yhtä vakuuttava on naispääosaa näyttelevä Rachel Weisz. Kaksikon välistä kemiaa on hankala kuvailla, mutta Lanthimoksen toteava tyyli luo heidän välilleen omintakeisen jännitteen.

Elokuva on kuitenkin täynnä myös erinomaisia pienempiä rooleja, joissa nähdään esimerkiksi aina loistava Olivia Colman (mm. Tyrannosaur, Peep Show) hotellin kylmäkiskoisena johtajana, seklä Extras-sarjasta (2005-2007) tuttu Ashley Jensen elokuvan varmasti traagisimpana hahmona, yksinäisenä naisena, joka tarjoaa kaikille keksejä. Lisäksi muun muassa John C. Reilly, Léa Seydoux ja Ben Whishaw tekevät loistavaa työtä sivuosissa.

The Lobsterin tarinasta ei sovi paljastaa liikoja. Elokuva jakautuu kuitenkin selvästi kahteen episodiin, jotka ovat sävyltään sangen erilaiset. Lanthimoksen ohjaus ja hänen yhdessä Efthymis Filippoun kanssa työstämänsä käsikirjoitus pitävät kuitenkin paketin erinomaisesti kasassa, vaikka elokuva ei olekaan ”juonivetoinen”, vaan kulkee eteenpäin omaa hämärää reittiään.

Lanthimos vakuutti jo aiemmalla ohjauksellaan Dogtooth (2009), joka sekin on omaperäinen, kieron absurdi komedia, mutta The Lobsterilla hän nousee kansainvälisesti merkittävimpien ja omaäänisimpien ohjaajien kastiin. Elokuva on yhtä aikaa terävä sekä hienovarainen, draamallinen sekä satiirinen. Yksinkertaisesti erittäin nerokas elokuva, joka tekee mieli katsoa monta kertaa.