Tyrannosaur

(Iso-Britannia, 2011)

Koomisista rooleista ja muun muassa Submarine-elokuvasta tunnettu Paddy Considine avaa ohjaajanuransa vakuuttavalla draamalla Tyrannosaur, jossa ei synkkyyttä säästellä.

Ohjaajanakin tunnettu Peter Mullan esittää Josephia, joka elokuvan alkaisiksi potkii koiransa hengiltä. Ikääntyvän Josephin vaimo on kuollut muutamia vuosia sitten ja hän elää yksinäistä, lohdutonta elämää. Jotakin kuitenkin tapahtuu Josephin kohdatessa Hannahin (Olivia Colman), joka pitää kristillistä kirpputoria. Hannah elää onnettomassa avioliitossa pahoinpitelevän miehensä (Eddie Marsan) kanssa ja löytää alkuvaikeuksien jälkeen henkisen yhteyden Josephiin.

Suomessa lähinnä Peep Show -komediasarjassa nähty Olivia Colman nousee elokuvan tähdeksi, jolla on kaikkein vaativin roolityö pahoinpideltynä ja alistettuna vaimona. Hannah ei ole koskaan halunnut juuri muuta kuin perheen ja lapsia, mutta hedelmättömyys ja aviomiehen raakuus estävät häntä liikahtamastaan aloiltaan. Lopulta tapahtumat kilpistyvät Hannahin pakenemiseen ja hän päätyy asumaan Josephin asuntoon.

Tyrannosaurin maailma on sysimusta, eikä täysin hyviä ihmisiä ole olemassakaan. Päähenkilökaksikko onnistuu löytämään yhteyden, joka ei sekään koe täyttymystä elokuvan aikana. Vaikka tarina ei sinänsä ole kaikkein omaperäisin, onnistuu se yllättämään ja järkyttämään pariin otteeseen. Vähäinen musiikki ja koruton äänimaailma tekevät kokemuksesta kiusallisen realistisen ja elokuvasta uskottavan.

Considinen esikoisohjaus ei ole mestariteos, mutta eheä ja hallittu se on silti. Lisäksi puolitoistatuntinen elokuva osaa keskittyä keskeisimpään tarinaansa, eikä haahuile turhan pitkille sivupoluille.