Varjo menneisyydestä ja muita kertomuksia

Varjo Menneisyydestä ja muita kertomuksiaH. P. Lovecraft, Varjo menneisyydestä ja muita kertomuksia
Kootut teokset osa 2
(Jalava, 2010)

Sarja: Lovecraft-sarja.

H. P. Lovecraftin Koottujen teosten toinen osa tarjoilee sekalaisen kattauksen kirjailijan tuotantoa laidasta laitaan.

Varjo menneisyydestä ja muita kertomuksia on edustava otanta H. P. Lovecraftin (1890-1937) tuotannosta ja se sisältää monia kirjailijan klassikkonovelleja. Siinä missä Kootut teokset -sarjan ensimmäinen osa tarjosi neljä pikkutarinaa ja neljä Cthulhu-mytologian merkkiteosta, sisältää toinen osa suuremman otannan monenkirjavia tarinoita ikonisista aina vähemmän tunnettuihin.

Kokoelman avaava unenomainen Juhlapäivä (The Festival, 1923 / julk. 1925) on komea kauhukertomus sukunsa kotikaupunkiin Kingsportiin Jouluaaton pakanajuhlaan palaavasta kulkijasta. Alkupuolen Nimetön kaupunki (The Nameless City, 1921) ja kiinnostavan elokuvasovituksenkin poikinut Väri avaruudesta (The Color Out of Space, 1927)  ovat myös kiistattomia Lovecraft-klassikoita, joista jälkimmäisessä kauhukirjailija flirttailee jälleen myös tieteisfiktion kanssa.

Koottujen teosten toisessa osassa alkavat näkyä myös Lovecrraftin kirjalliset yhteistyöt. Cthulhu-mytologiaan kuuluva novelli Vainooja pimeydestä (The Haunter of the Dark, 1935) on paitsi omistettu kauhukirjailija Robert Blochille, myös jatko-osa Blochin novellille Teurastaja tähtien takaa (The Shambler from the Stars, 1935). Bloch tappoi omassa novellissaan Lovecraftin alter egon, joten Lovecraftin tarinassa pääsi hengestään muuan Robert Blake. Bloch jatkoi sarjaa vielä kolmannella novellilla The Shadow from the Steeple kollegansa kuoleman jälkeen vuonna 1950.

Toinen yhteistyö on vielä huomattavampi erikoisuutensa takia. Eryksin muurit (In the Walls of Eryx, 1936 / julk. 1939) on alunperin nuoren Kenneth J. Sterlingin (1920-1995) kirjoittama scifi-kertomus, jota Lovecraft editoi ja laajensi runsaasti. Vasta kouluikäisen pojan ja Lovecraftin yhteisteoksessa seikkaillaan lähitulevaisuuden Venuksen viidakoissa, joiden keskeltä päähenkilö löytää selittämättömän, täysin näkymättömästä ja särkymättömästä aineesta rakennetun labyrintin. Erittäin toiminnallista tieteisseikkailua ei todellakaan tunnista Lovecraftin tuotantoon kuuluvaksi.

Muista novelleista esimerkiksi Kuva talossa (The Picture in the House, 1920 / julk 1921) ja Kuutamoinen räme (The Moon Bog, 1921 / julk. 1926) edustavat Lovecraftin tyypillistä lyhyttä kauhunovellia. Yksi tämän tyylilajin huipuista on Temppeli (The Temple, 1920 / julk. 1925), jossa saksalaisen sukellusveneen miehistö joutuu ahtaalle Ensimmäisessä maailmansodassa ja vene jää ajelehtimaan merivirtojen mukana yhä syvemmälle kohti meren pohjaan hulluuden levitessä miehistön joukossa.

Valitettavasti kokoelmassa alkaa näkyä myös Lovecraftin rasismi, erityisesti maahanmuuttajien ja köyhälistön kuvauksessa novellissa Red Hookin kauhu (The Horror at Red Hook, 1925 / julk. 1927). Vaikka rodullisen asenteet ovat ajalleen ymmärrettäviä, voi niiden kohtaaminen olla nykylukijalle vaivaannuttava kokemus.

Kokoelman pisin novelli on erinomainen Varjo menneisyydestä (The Shadow Out of Time, 1934-35 / julk. 1936), joka Cthulhu-mytologian yhteyksistään huolimatta poikkeaa jonkin verran Lovecraftin tyypillisimmistä tarinoista. Kertomuksessa Miskatonicin yliopiston professori Nathaniel Wingate Peaslee kokee eriskummallisen muistinmenetyksen ja hänelle selviää, ettei hän ole viiteen vuoteen ollut oma itsensä. Peaslee alkaakin selvittää, mitä hän on viiden vuoden aikana tehnyt ja kuinka hänen vierasta maailmaa kuvaavat unensa liittyvät asiaan. Kiehtova kertomus johtaa professorin ja hänen poikansa arkeologiselle tutkimusmatkalla Australiaan.

Kokoelman päättää Lovecraftin tunnetuimpiin kertomuksiin kuuluva Herbert West — Elvyttäjä (Herbert West—Reanimator, 1921-22 / julk. 1922). Yllättävän veristä ja makaaberia tarinaa lukiessa ei tule yllätyksenä, että se on inspiroinut yhden historian parhaista splätter-leffoista.

Koottujen teosten ensimmäistää osaa vaivanneet toimitusongelmat loistavat nyt poissaolollaan. Novellien alkuperäiset nimet löytyvät kansista, kirjoitusvirheitä on melko vähän ja suomennokset ovat voittopuolisesti oikein luettavaa kieltä, vaikka muutamia hieman tönkköjä lauseita teoksesta löytyykin. Toisaalta Lovecraftin alkuperäinenkään teksti ei ole köykäisimmästä päästä.

Hieman yllättäen kokonaisuudessa on mukana myös mainio pikkutarina Ultharin kissat (The Cats of Ulthar, 1920). Novelli kuuluu selkeästi Lovecraftin niin sanottuun Dreamlands-jatkumoon, jonka muut novellit löytyvät voittopuolisesti Koottujen teosten viidennestä osasta Siivekäs kuolema ja muita kertomuksia. Miksihän kummassa kissojen kostosta kertova pikkutarina on otettu mukaan juuri tähän kokoelmaan?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s