Anti Gas Skin
(Bangdokpi, Etelä-Korea 2010)
Sarja: Helsinki Cine Aasia
Taide-elokuvan ja satiirin välimaastossa tasapainoileva Anti Gas Skin ei ehkä onnistu joka saralla, mutta jää kyllä mieleen melko erikoisena kokemuksena.
Ei ole helppo summata, mistä Anti Gas Skin kertoo. Toisiinsa löyhästi liittyvissä tarinoissa seurataan parrakasta koulutyttö Mi-Joota, Soulin pormestarin paikasta kilpailevaa Joo Sang-Kunia, supersankaruudesta unelmoivaa Bo-Sikia ja rakkaansa menettänyttä jenkkisotilasta Patrickia. Kaikkea yhdistää kaasunaamariin sonnustautuva sarjamurhaaja, jonka murhaamaksi Mi-Joo haluaa tulla, ja jonka Bo-Sik haluaa peitota.
Jo Young-Jinin esittämä poliitikko on elokuvan mielenkiintoisin osa, sillä The Unjustista tuttu näyttelijä tekee taitavan suorituksen omissa maailmoissaan leijailevana miehenä, joka ei saa yhteyttä sen paremmin pappiinsa, tyttäreensä kuin vaalikampanjansa tukijoukkoihin. Ei sillä, että Jang Liun häiriintynyt teinityttö jäisi hahmona hänestä paljon jälkeen.
Veljekset Kim Gok ja Kim Sun ovat ohjanneet pienellä budjetilla omaperäisen ja voimakkaan elokuvan. Anti Gas Skin perustuu tiiviseen rinnakkaiskerrontaan, joka poimii yhtäläisyyksiä neljästä kertomuksesta. Maailman lisäksi yhdenmukainen rytmitys ja tapahtumien rinnastukset saavat neljä, toisilleen tuntematonta päähenkilöä tuntumaan suorastaan kohtalon johdattelemilta. Lopun luulisi tuovan tarinat yhteiseen sulkeumaan, mutta siinä piileekin pieni yllätys.
Kuvanlaatu ja äänenkäsittely eivät ehkä kaikin paikoin tavoita kaupallisen elokuvan tasoa, mutta leikkaus, ohjaus ja näyttelijätyö osoittavaa pätevää osaamista. Kimien elokuvassa hahmot käyttäytyvät hallitun epäluonnollisesti, mistä tulee mieleen paikoin Coen-veljesten taiturimainen vähäeleisyys, paikoin David Lynchin ahdistava robottimaisuus.
Elokuvassa on poliittisia ja historiallisia konnotaatioita, jotka varmaankin aukaisivat paremmin Korean lähihistoriaa tunteville. Korean Sota leijailee temaattisena taustana, samoin kuin Yhdysvaltain armeijan läsnäolo Etelä-Koreassa, mutta näiden teemojen yhteys tarinaan jää ainakin tavanomaisen länsimaalaisen näkökulmasta hieman epäselväksi.