(Xbox 360, 2012)

Assassin’s Creed -pelisarjan täytyi taustakertomuksensa vuoksi saavuttaa jonkinlainen sulkeuma ennen ennustettua maailmanloppua 21.12.2012. Assassin’s Creed 3 ilmestyi juuri sopivasti lokakuussa, ja kuljetti pelaajat Yhdysvaltain vapaussodan kautta tuomionpäivän kynnykselle.

Assassin’s Creed 2:sta (2009) lähtien on pelisarjan vahvuus ollut tarina, vaikka toki koko pelimekaniikka on poikkeuksellinen. AC: Brotherhood ja AC: Revelations jatkoivat suoraan Ezio Auditoren tarinaa 1400-luvun Italiassa, mutta pelisarja kolmas pääpeli hyppää 300 vuotta eteenpäin syntymäisillään oleviin Yhdysvaltoihin.

Vaikka alkupelistä voisi toisin päätellä, tulee päähenkilöksi puoli-intiaani Connor, joka päätyy assassiinien järjestön toivoksi Temppeliritareiden hallinnoimalla uudella mantereella. Taustalla jatkuu toki nykypäivän taustakertomus, jossa Desmond Miles elää esi-isiensä kokemuksia geneettiseen muistiin sukeltavan Animus-laitteen avulla.

Scifitrilleri tiivistyy kohti loppuaan, sillä ihmiskunnan edeltäjät ovat kertoneet aurinkopurkauksen tuhoavan maailman 21. joulukuuta 2012. Connorin kautta Desmondin on löydettävä avain muinaisen sivilisaation temppeliin, jonka sisällä saattaa odottaa pelastus.

Vaikka monet ulkoiset piirteet ovat pysyneet samana, on esimerkiksi ohjausjärjestelmä uusittu edellisen pelikolmikon jälkeen. Uusi ohjattavuus ei ole herättänyt vain positiivisia reaktioita, vaikka se paikoin onkin elokuvallista ja sujuvaa.

Uutta ja ihmeellistä ovat myös purjelaivatehtävät, joissa Connor astuu sotalaiva Aquilan kapteeniksi. Yllättävän tyylikkäät tehtävät ja massiivinen ohjaustuntuma tekevät meritaisteluista poikkeuksellista viihdettä.

Sandbox-pelien tapaan Assassin’s Creed 3 tarjoaa jälleen runsaasti sivutehtäviä, suoritettavia challenge-listoja ja muuta tilkettä. Pääjuoni on yksinkin kyllin pitkä, mutta Connorin kotitilaa rakentelemalla ja eläimiä metsästämällä unohtaa Temppeliritareiden jahtaamisen välillä kokonaan.

Jotkin tehtävien vapaaehtoiset lisävaatimukset menevät vaikeudessaan järjettömyyksiin, eikä pelaajaa opasteta monin paikoin juuri ollenkaan. Lisäksi loppupuolen takaa-ajokohtaus saattaa saada hyvänkin pelaajan raivokohtauksen partaalle. Pelin haastavuutta on kaiketi koetettu lisätä, mutta lopputulos lähinnä ärsyttää.

Ylimalkaan peli on graafisesti näyttävä, sangen vähän buginen ja sisällöltään runsas. Jos aiempien pelin tarinat ja pääjuoni miellyttävät, on Assassin’s Creed 3 taattua tavaraa.

(Moninpelin arvostelu tulossa erikseen.)