Assassins Creed: Revelations
(2011, arvosteltu Xbox 360 -versio)

Assassins Creed -sarja on mielenkiintoisinta, mitä pelien tarinankerronnalle on tapahtunut Metal Gear Solid -pelien jälkeen. Sarjan ensimmäinen peli Assassins Creed (2007) vakuutti lähinnä pelattavuuden puolesta, mutta Assassins Creed II (2009) räjäytti pankin myös innovatiivisen kerronnan osalta. Edeltäjänsä Assassins Creed: Brotherhoodin (2010) tavoin Revelationsissa on mukana myös moninpeli, jonka arvostelen myöhemmin erikseen.

Assassins Creed: Revelations (2011) lopettaa neljä edellistä peliä jatkuneen tarinan, jonka keskiössä on Desmond Miles – mies, joka seikkailee geneettisessä muistissaan keski- ja renessanssiajalla. Tarkemmin sanottuna peli kertoo loppuun Ristiretkien aikaan eläneen Altaïrin ja renessanssimies Ezio Auditoren tarinat. Sen verran paljastettakoon, ettei Desmondin tarina ole vielä lopussa.

Revelations jatkaa suoraan siitä, mihin Brotherhood tarinan jätti. Desmond Miles on vankina matrixmaisessa Animus-ohjelmassa, jossa hän kohtaa edellisessä pelissä etsimänsä entisen koekaniinin ”Subject 16”, josta on jäljellä enää koneeseen kadonnut mieli. Subject 16 kertoo, että Desmondin ainoa pakokeino on käydä loppuun männäsukupolvien geneettiset muistot, sillä muuten hän muuttuu lopullisesti osaksi Animusta.

Revelations ei oikein toimi itsenäisenä pelinä, ja sitä voikin suositella vain Assassins Creed II:n ja Brotherhoodin pelanneille. Mutta heille Revelations tarjoaakin tuttua, laadukasta pelattavaa, sekä joukon uusiakin ominaisuuksia.

Desmond hyppää siis jälleen Ezion saappaisiin, tämän saapuessa Konstantinopoliin 1500-luvun alussa. Assassiini-johtajan määränä on löytää Marco Polon isän piilottamat avaimet, joilla on mahdollista avata Masyafin kaupungissa sijaitseva Altaïrin kirjasto. Samaa määränpäätä kohti etenevät myös Temppeliritarit, joita vastaan pelin keskeinen konflikti rakentuu.

Konstantinopoli-osuudet ovat tuttua sandbox-pelaamista, joka on kuitenkin jaettu juonellisiin jaksoihin. Päätehtävien varrella on paljon sivupolkuja, joissa riittää puuhastelemista. Ezio pääsee jälleen kouluttamaan assassiineja Mediterranean Defence -minipelissä, sekä puolustamaan salajärjestönsä rakennuksia uudessa strategiapelissä, joka osaa olla alkuun melko hankala. Näiden lisäksi uusia ominaisuuksia ovat muun muassa kiipeilykoukku ja erilaisten pommien rakentelu. Uusista ominaisuuksista on paljon hyötyä ja hupia, joten temput kannattaa opetella.

Mutta Revelations jatkaa myös pelisarjan monitasoista kerrontaa, eikä tälläkään kertaa seikkailla vain yksissä maisemissa. Reaalimaailmaa ei tällä kertaa nähdä, mutta Masyaf-avainten kautta Ezio pääsee kokemaan Altaïrin muistoja. Vielä mielenkiintoisempi on viisiosainen Desmond’s Journey -alapeli, jota pääsee pelaamaan keräilemällä 30 Animuksen bugia pelimaailmasta. Desmond’s Journey on surrealistinen matka, jossa pelataan ruumiittomana tietokoneohjelman syövereissä, samalla kun protagonistin lapsuusmuistot paljastavat kiinnostavan menneisyyden.

Nimensä perusteella Revelations lupaa paljastuksia Assassins Creedin juoneen ja tämän lupauksen se myös lunastaa. Loppupuolella saadaan todella tietää enemmän taustakertomuksesta, eivätkä pelisarjan ystävät tule käänteisiin pettymään.

Assassins Creedin voima on saumattomassa pelattavuudessa ja monikerroksisessa tarinassa. Ezio, Altaïr ja Desmond ovat kaikki kiinnostavia hahmoja, joilla pelaaminen on miellyttävää. Tehtävien osalta Revelations on tähän mennessä sarjan monipuolisin edustaja, ja voikin ihmetellen ajatella, kuinka pitkälle ensimmäisen osan monotonisesta sisällöstä on tultu.

Revelations ei kuitenkaan tottuneelle pelaajalle ole kovin vaikea. Ainoastaan jotkin achievementit ja minipelit tuottavat päänvaivaa, mutta itse tarina on kevyesti viikossa pelattu. Onneksi on kuitenkin moninpeli, joka tarjoaa vielä paljon lisää pelattavaa. Assassins Creed III sen sijaan on luvassa vuonna 2012.