Bullhead
(Rundskop, Belgia 2011)

Bullhead on belgialaisen Michaël R. Roskamin voimakas esikoiselokuva, jossa liikutaan karjatalouden ja rikollisuuden rajamailla. Osittain tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo lihakarjan laittomasta hormonikasvatuksesta, muttei jää pelkästään poliittisen kannanoton tasolle.

Päähenkilö Jacky Vanmarsenille (Matthias Schoenaerts) pumppaa omaankin ruumiiseensa nautojen kasvuhormoneja. Koko mies on aluksi kuin yhtä ennalta-arvaamatonta lihasta, mutta tarinan edetessä paljastuu traumaattinen menneisyys. Jacky joutui varhaisessa teini-iässä järjettömän väkivallanteon kohteeksi ja joutui siitä eteenpäin totuttelemaan elämään kastroituna.

Bullhead vertautuu Jackyn henkilökohtaisen tarinan kannalta helposti irlantilaisen Brendan Muldowneyn elokuvaan Savage (2009), jonka mieshahmo joutui samaan tilanteeseen Jackyn kanssa. Molemmat hahmot etsivät keinoa lunastaa uudelleen maskuliinisuutensa – ja ainoana keinona näyttäytyy fyysinen voima.

Bullheadissa on kuitenkin myös muita, kevyempiä aspekteja. Esimerkiksi surkuhupaisat mekaanikot ja kotikutoiset maatalousrikolliset ovat paikoin jopa viihdyttäviä. Kuitenkin elokuvan ytimessä on juuri Jackyn konflikti, joka purkautuu lopulta silmittömänä väkivaltana.

Bullheadin viesti on sama kuin Savagen: väkivalta aiheuttaa vain lisää väkivaltaa. Molemmissa elokuvissa ensimmäisen iskun tekevät nuoret miehet, joilla ei ole estoja väkivaltaa kohtaan tai keinoja muuhun itseilmaisuun.

Roskamin elokuva on julman kaunis ja pirullisen hyvin tehty. Hormoneilla muodottomaksi pumpattuja lehmiä käytetään metaforisesti – mieleen jää hyvin groteski kuvaus keisarinleikkauksesta ja rääpälemäisen vasikan laskeminen kottikärryihin. Itku saattaa tulla, mutta kokemus on sitäkin arvokkaampi.