(Yhdysvallat, 2012)

Aiemmin Excision-nimisellä lyhytelokuvalla debytoinut Richard Bates Jr. vyöryttää valkokankaille kaikkien aikojen verisimmän näkemyksen seksuaalisesta heräämisestä.

Sundancen festivaalilla ensi-iltansa saanutta Excisionia ei ole turhaan hehkutettu. Viime vuosien genre-elokuvista kenties vain Lucky McKeen The Woman (2011) on aiheuttanut yhtä vahvoja reaktioita ja sisältänyt yhtä rajuja naisrooleja.

Batesin vuonna 2008 julkaistuun samannimiseen lyhäriin perustuva elokuva kertoo 18-vuotiaasta Paulinesta (AnnaLynne McCord), jonka seksuaalisuus ja itseluottamus ovat juuri heräämässä. Nuori aikuinen kapinoi keskiluokkaista perhettään vastaan epäsiistillä ulkomuodolla, mutta samalla hän fantasioi kirurginurasta ja pikkusiskonsa Gracen (Ariel Winter) pelastamisesta. Siskolla on hengenvaarallinen, etenkin keuhkoihin vaikuttava kystinen fibroosi, jonka vuoksi hän tarvitsisi elinsiirron.

Ensin on Paulinen kuitenkin päästävä neitsyydestään, eikä häiriintynyt tyttö jää odottelemaan sopivan kosijan ilmestymistä. Samalla kun hänen epämääräiset suunnitelmansa etenevät, täyttyvät Paulinen unet seksillä ja verellä. Juuri nämä kohtaukset luovat elokuvan uniikin tyylin ja muodostuvat sen mieleenpainuvimmaksi osaksi.

Paulinen ja hänen äitinsä Phyllisin (Tracy Lords) välinen jännite on elokuvassa keskeisintä ja roolitukset tukevat kontrastia hienosti. Lähinnä tv-rooleja tehnyt AnnaLynne McCord onnistuu olemaan samaan aikaan sekä luotaantyöntävä että sympaattinen.

Sivurooleissa piipahtava aina charmikas Malcolm MacDowell ja hurskasta pappia näyttelevä kulttiohjaaja John Waters. Twin Peaksista tutun Ray Wisen lisääminen koulun rehtorin rooliin on tosin täysin yhdentekevää, sillä mies ei pääse edes lausumaan kuin pari repliikkiä.

Hurmeen ja kaikkialle suuntautuvan antagonismin keskeltä kumpuava loppukohtaus on yksi vuoden parhaista elokuvahetkistä. Richard Bates Jr. nousee kertaheitolla yhdeksi lähivuosien kiinnostavimmista nimistä.