(USA, 2011)

Manaaja -ohjaaja William Friedkinin tuorein ohjaustyö Killer Joe tarjoaa hienoa näyttelijätyötä, mutta lopputulos jakaa varmasti mielipiteitä.

Killer Joe on kärsinyt levitysongelmista Yhdysvalloissa, mikä ei ole ihme, sillä alastomuutta ja väkivaltaa sisältävää, moraalisesti harmaata elokuvaa on hankala markkinoida. Friedkinin ohjaustyö perustuu Tracy Lettsin näytelmään, jonka Letts on itse sovittanut valkokankaalle. Näytelmällisyys näkyykin läpi kohtausten rakenteesta ja asettelusta, muttei aivan niin ilmiselvästi kuin vaikkapa Roman Polanskin Carnagessa (2011).

Emile Hirschin esittämä huumediileri Chris yrittää päästä veloistaan eroon ja ehdottaa isälleen äitinsä murhauttamista henkivakuutusrahojen toivossa. Chris on kuullut etsivä Joe Cooperista, joka hoitelee palkkamurhia sivutoimenaan, ja pian murhamiehen kanssa päästään yhteisymmärrykseen. Kun ennakkopalkkioon ei ole varaa, ottaa Cooper pantiksi perheen tyttären Dottien (Juno Temple).

Ratkaiseva tekijä voi monelle olla Matthew McConaughey elokuvan nimiroolissa. On totta, että romanttisissa komedioissa kyllästetty McConaughey tekee uransa parhaan roolin Killer Joessa, mutta onko se tarpeeksi. Hän ottaa suorituksessaan niin paljon vaikutteita Woody Harrelsonilta, että katsoja alkaa välttämättä miettiä, olisiko aito Harrelson hänen tilallaan vakuuttavampi.

Hirsch, Temple ja risupartainen Thomas Haden Church antavat kaikkensa rooleissaan, ja heidän vuorovaikutustaan on ilo seurata. Etenkin verrattaen tuntematon Juno Temple on loistava hieman jälkeenjääneenä teinityttönä, jolle elämän realiteetit ovat täysin vieraita.

Killer Joe kohoaa vääjäämättömään kliimaksiinsa ja loppukohtaus tuskin jättää ketään kylmäksi. Siihen voi olla tyytyväinen, vaikka McConaughey tuntuisikin liian siloposkiselta rooliinsa.

Irtohuomio: Elokuvan keskivaiheilla hakkauskohtauksessa näkyy turhan selvästi, etteivät iskut osu ollenkaan maaliinsa. Tarkkasilmäisiä tämä yksityiskohta saattaa ärsyttää.