Jeffrey Eugenides, Naimapuuhia

(The Marriage Plot, 2011)

Jeffrey Eugenides on Pulitzer-palkittu kirjailija, jonka aiemmat teokset The Virgin Suicides (1993) ja Middlesex (2002) olivat ainutlaatuisia teoksia. The Marriage Plot, eli suomalaisittain Naimapuuhia (Otava, 2012) ei yllä läheskään edeltäjiensä tasolle, vaikkei kyse aivan huonostakaan kirjasta ole.

The Marriage Plotinkeskiössä ovat kolme hahmoa, jotka ovat tarinan alussa juuri valmistumassa Brownin yliopistosta. Madeleine, yläluokkainen kirjallisuusopiskelija, Leonard, hänen maanisdepressiivinen poikaystävänsä, ja Mitchell, joka on toivottoman rakastunut Madeleineen. Klassinen kolmiodraama ei kuitenkaan täydellisty tämän pidemmälle, sillä Mitchellin rakkaus on etäistä ihannointia, eikä hahmoille anneta romaanissa paljonkaan yhteisiä kohtauksia.

Valtaosa romaanista kuvataan takaumien kautta hieman samaan tapaan kuin Middlesexissä, mutta lyhyemmällä aikajanalla. Kirja keskittyy päähenkilöiden yliopistosta valmistumista seuraavaan vuoteen, mutta paljon kerrotaan myös itse opiskeluajasta. Yksikään pääkolmikosta ei erottuaudu protagonistiksi, vaikka Madeleine onkin se ydin, jonka ympärille muu tarina kietoutuu.

Pitkähkössä romaanissa keskitytään Eugenides ennestään käsittelemiin teemoihin, kuten aikuistumiseen, nuoruuden ihmissuhteisiin ja oman paikkansa etsimiseen. Madeleine joutuu ihmissuhdeloukkuun Leonardin kanssa, joka taas kärsii omasta mielisairaudestaan. Mitchell puolestaan pakenee ulkomaille (Ranskaan, Kreikkaan, Intiaan) etsimään elämästään puuttuvaa henkisyyden kokemusta.

The Marriage Plotin ongelma onkin siinä, ettei tarinassa ole mitään ihmeellistä tai ainutlaatuista. The Virgin Suicides oli muodollisesti ja sisällöllisesti hieno teos, jonka Middlesex ylitti yhdistämällä hermafrodiitista kertovan kasvudraaman laajan mittakaavan sukukronikkaan. Näihin verrattuna The Marriage Plot on intiimi ja pienimuotoinen, muttei sellaisenaan tarjoa ainutlaatuista näkemystä hahmojensa sielunelämään tai nuoren aikuisen elämänkokemukseen ylipäätään.

On kuitenkin väärin moittia romaania, jonka teksti kulkee sujuvasti ja joka onnistuu olemaan viihdyttäväkin. Erityisesti Eugenides ansioituu yliopistomaailman ja maanisdepressiivisyyden kuvauksissa, jotka tuntuvat eläviltä ja todellisilta. Leonard onkin kirjan mielenkiintoisin hahmo, kun taas Mitchellin mystisyyden tavoittelu tuntuu falskilta ja Madeleine jää lopulta melko etäiseksi.

Kirjan suomennos toimii hyvin, mutta miksi sen nimi on Naimapuuhia? Kirjassa puhutaankin alkuperäisen nimensä mukaisesti ”avioliittojuonesta”, johon Madeleine aikoo erikoistua jatko-opinnoissaan. Nimi kuvastaa myös Mitchellin perimmäistä suunnitelmaa mennä Madeleinen kanssa naimisiin. Miksei siis Avioliittojuoni? Tulee välttämättä mieleen, että Naimapuuhia on helpommin markkinoitava otsikko.

Suhtautuminen kirjaan voi määräytyä paljon myös lukijan iän perusteella. Ainakin itse nuorena aikuisena jäin kaipaamaan hahmoilta vielä todellisempia ongelmia ja kypsempiä ajatuksia.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s