(USA/Liettua/Italia, 2011) Suomalaisen Marko Mäkilaakson zombie-rymistely War of the Dead sai Suomen ensi-iltansa Night Visions: Back to Basics -festarilla. Vaikka pitkään lykättyä elokuvaa odotettiinkin hartaasti, taisi kotimainen zombie-hitti jäädä syntymättä.

War of the Dead sijoittuu Suomen jatkosodan alkupuolelle 1941. Pieni iskuryhmä lähetetään vihollislinjojen taakse tarkistamaan natsien hylkäämää bunkkeria. Joukossa on myös amerikkalainen kersantti Stone (Andrew Tiernan), jonka läsnäolo jää pieneksi arvoitukseksi.

Pitkään Stone’s War -nimellä kulkenut elokuva on kirjoitettu ja näytelty kokonaan englanniksi. Tämä valinta paljastuu sen suurimmaksi heikkoudeksi, sillä suomalaisnäyttelijöiden englanti on melkoista tönkkökieltä. Mikko Leppilampi selviää repliikeistään sujuvasti, kuin myös venäläissotilasta esittävä Samuli Vauramo, mutta etenkin kapteenina nähtävän Jouko Aholan ääntämys on melko kauheaa kuunneltavaa. Englanninkieli myös vieroittaa elokuvan miljöön Suomen jatkosodasta ja tuntuu perusteettomalta valinnalta. Jos suomalaiset olisivat edes keskenään puhuneet äidinkieltään, olisi heikon ääntämyksen voinut katsoa läpi sormien.

War of the Deadin alkukohtaus on loistava. Natsien suorittamaa koetta kuvataan hyytävästi ja vähäeleisesti, ilman turhia selittelyjä tai vuorosanoja. Tunnelma kuolee kuitenkin välittömästi, kun päähenkilöt ja ensimmäiset toimintakohtaukset läjähtävät valkokankaalle. Alkupuoli on rytmitetty täyteen toimintaa ja repliikit sujautetaan siinä sivussa, kun taas loppupuolella tempo selvästi hidastuu.

Toimintaelokuvaksi War of the Dead on kuvattu todella epäselvästi ja suurimmassa osassa zombien hyökkäyksiä on hankala sanoa, mitä tapahtuu ja kenelle. Vaikka tummanpuhuva elokuva onkin visuaalisesti enimmäkseen miellyttävä, jäävät epämääräiset kohtaukset kaivelemaan. Lopun pommituskohtauksessa myös tehosteet ovat niin puisevat, että luulisi olevan kyse parodiasta.

War of the Dead on myös täynnä one-linereita, ylidramaattisia zoomauksia ja hidastuksia, sekä typeriä repliikkejä. Henkilöhahmot ovat yhdentekeviä, eikä elokuvalla aiemmasta nimestää huolimatta ole selkeää protagonistia. Yhdestäkään hahmosta ei saada tietää juuri mitään, eikä katsojaa täten kiinnosta, kuinka heille lopulta käy. Brittinäyttelijä Andrew Tiernanin dramaattista ulosantia hyödynnetään niin loputtomiin, että hänen kaikki tekonsa ja vuorosanansa alkavat vaikuttaa vitseiltä. Kaikki tämä menisi edelleen parodiana, mutta eikös War of the Dead ole jo julisteenkin mukaan ”toimintafantasia”.

Sitten on vielä kysymys zombeista. Elokuvassa ei ole juuri lainkaan gorea, vaikka verta vähän lentääkin. Jos näiden epäselvästi kuvattujen ja sinne tänne loikkivien zombien oli tarkoitus olla pelottavia, siinä ne epäonnistuvat täysin.

War of the Deadjättää hurjasti toivomisen varaa. Tyhjät henkilöhahmot, olematon tarina ja parodian rajalla kompuroiva toteutus muodostavat ristiriitaisen ja yllättävän pitkäveteisen toteutuksen. Täytyy todella rakastaa hönöjä action-kliseitä pitääkseen tästä.