JOULUKALENTERI 10/24

Trust
(USA, 2011)

David Schwimmerin toinen ohjaustyö Trust kuului jo etukäteen vuoden kiinnostavimpiin elokuviin. Provokatiivisessa tarinassa teini-ikäinen tyttö ajautuu internet-suhteeseen vanhemman miehen kanssa traagisin seurauksin. Taidokkaiden näyttelijöiden tähdittämä elokuva ansioituu vaikean aiheen käsittelyssä, mutta jättää lopun vähän liiankin auki.

Frendit-näyttelijä David Schwimmerin ensimmäinen elokuva Run Fatboy Run (2007) oli Simon Peggin tähdittämä, keskinkertainen komedia, joka onnistui vain hetkittäin huvittamaan. Siihen nähden vakavamielisen Trustin tekeminen oli yllättävä ja rohkea valinta, joka olisi voinut epäonnistua kauheasti. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt.

Trust kertoo 14-vuotiaasta Anniesta (Liana Liberato), joka tutustuu netissä 16-vuotiaaksi esittäytyvään Charlieen. Kun ystävyys alkaa saada romanttisia elementtejä, paljastaa Charlie olevansa oikeasti 20-vuotias. Ja sitten 25-vuotias. Annie loukkaantuu valehtelusta, muttei osaa epäillä Charlien motiiveja.

Vanhempien ollessa poissa maisemista Annie suostuu tapaamaan Charlien ja kohtaa järkytyksekseen yli nelikymppisen miehen. Tapaaminen päättyy seksuaaliseen pahoinpitelyyn, mitä Annie ei kuitenkaan heti tunnusta.

Trust keskittyy järkyttävän tragedian jälkimaininkeihin. Tapahtumien keskiössä ovat tottakai myös Annien vanhemmat, joiden rooleissa nähdään aina taidokkaat Clive Owen ja Cathrine Keener. Jälkimmäisen rooli elokuvassa jää lopulta vähäiseksi, mikä on harmi, sillä Keener on parhaimmillaan voimakkaissa rooleissa, kuten vuoden 2007 An American Crimessa.

Clive Owenin isähahmo muodostuu toiseksi päähenkilöksi ja hänen kauttaan ilmaistaan myös elokuvan olennaisin yhteiskuntakritiikki. Annien isä on töissä mainostoimistossa, jossa hän keskittyy teini-ikäisille markkinointiin. Elokuva vihjailee jo alkupuolella yliseksuaalisella mainonnalla, mikä tavallaan selittääkin Annien kaltaisten tyttöjen suhtautumiseen seksuaalisuuteen ja avoimuuteen internetissä. Isä tasapainoilee syyllisyyden ja aggression välillä, mikä kulminoituu hänen lukiessaan Annien ja Charlien välisiä, rivoja chat-keskusteluja.

Elokuvan loppukohtaus herättää kuitenkin kysymyksiä.  Varsinaista loppuratkaisua paljastamatta elokuvan lopun voi tulkita kahdella tapaa: joko tarkoitus on osoittaa, että pedofiilit ovat tavallisia ihmisiä, tai lietsoa epäluottamusta kaikkia kohtaan. Kumpikaan viesti ei sovi elokuvan ymmärtäväiseen ja älykkääseen sävyyn.

Trust on joka tapauksessa taidokas ja uskottavuudessaan painostava draama, jonka voi hyvällä syyllä lukea vuoden 2011 parhaisiin elokuviin. Tunnettujen näyttelijöiden ohella nuoren Liana Liberaton suoritus on huikea, mikä onkin nuoren elämään keskittyvän elokuvan elinehto. Ei olisi ihme, vaikka elokuva noteerattaisiin tulevissa Oscareissa.