Cargo
Euroopassa ei tehdä tarpeeksi scifiä, joten parin vuoden takaisen Cargon (2009) löytäminen on positiivinen yllätys. Suomessa hiljattain DVD-julkaisun saanut elokuva on tyyliltään sangen perinteinen scifi-trilleri, jossa maapallo on saastunut elinkelvottomaksi ja viimeisiä pakolaisia kuskataan rahtilaivoissa kohti tähtiä. Muutamien ongelmien vaivaama elokuva ei tarjoa mitään ainutlaatuista, mutta sen katsoo kertaalleen sujuvasti.
Cargo on Sveitsin historian ensimmäinen scifi-elokuva. Se on myös Ivan Englerin ja Ralph Etterin esikoisohjaus, jonka tarinasta on kreditoitu peräti 7 käsikirjoittajaa.
Elokuva alkaa viljapeltokohtauksella, joka on kuin Eloveena-mainos. Ja mainos se paljastuu olevankin, nimittäin Rhea-nimisen paratiisimaisen planeetan mainos. Kalliille planeetalle pääsyä tavoittelee myös päähenkilö Laura (Anna-Katharina Schwabroh), joka on rahat ansaitakseen pestautunut rahtilaivan lääkäriksi.
Vuosien pituinen matka taitetaan vahtivuoroissa, joista Lauran vuoron aikana alkaa kuitenkin tapahtua kummia. Eristetyssä rahtiruumassa liikkuu jokin ja Laura joutuu herättämään muun miehistön. Pian selviää, ettei turvallisuusupseeri Samuel Deckeriin (Martin Rapold) ole luottamista.
Erikoistehosteet ja visuaalinen ilme vaivaavat elokuvassa. Avaruusalukset, joita nähdään tolkuttoman paljon, näyttävät kaukaa hyviltä, mutta läheltä lelumaisilta. Planeetat ja valoefektit näyttävät vaikuttavilta, mutta live-kuvan yhdistely efekteihin on amatöörimäistä. Tehosteita ei tarinan kannalta tarvitsisi käyttää ollenkaan näin paljon, ja kun lavastus on ihan toimivaa, olisikin voinut rohkeasti leikata avaruuskohtauksia.
Cargon vahvuus on käsikirjoituksessa, sillä vaikka tarina ei olekaan hirveän omaperäinen, onnistuu se kuitenkin kiinnostamaan loppuun asti. Näyttelijätyö on enimmäkseen vain menettelevää, mutta pääosaa näyttelevä Schwabroh on melko hyvä ja hänen tavanomaisuutensa lisää samaistuttavuutta.
Jotkut yksityiskohdat ovat scifi-harrastajille häiritseviä: Miksi esimerkiksi lopun avaruusasema on suunniteltu niin tolkuttoman riskialttiiksi ja epäkäytännölliseksi? Miksi aluksen kurssia ei ole mahdollista muuttaa kesken matkan edes kapteenin toimesta? Tai miksi kokonaan teräksisessä avaruusaluksessa olisi palokirves?
Jos pääsee yli pienistä ongelmista, on Cargo kertaalleen viihdyttävä scifi-trilleri. Pelottava se ei alun jälkeen ole, mutta hyvinkin yhteiskuntakriittinen. Lopussa tavoitellaan suuria tunteita, mutta ne jäävät kyllä tavoittamatta. Cargo on hyvä välipala, jos ei odota mitään ihmeellistä.