Rush – Time Machine Tour 2011: Live in Cleveland

Rush – Time Machine 2011: Live in Cleveland
(Anthem, 2011)

Rush on julkaissut hyvin aktiivisesti live-albumeita ja -DVD:itä 2000-luvun kiertueiltaan. Niinpä Suomessakin piipahtanut Time Machine -kiertue julkaistiin nyt samalla tapaa kahdessa formaatissa. Arviossa tällä kertaa CD-versio, joka paljastaa Rushin livesoundin ilman paikkaavaa visuaalisuutta. Yksi maailman parhaista proge- ja rock-yhtyeistä tarjoilee kolmetuntisen tuplalevyn, jolta ei jyskettä puutu.

Rush konsertoi Clevelandissa 15.4.2011, vain muutamaa viikkoa ennen Suomen keikkaa. Kahdesta setistä ensimmäinen sisälsi sekalaisia biisejä pitkin yhtyeen uraa, kun taas toisen setin aloitti vuoden 1981 hittilevy Moving Pictures kokonaisuudessaan alusta loppuun. CD:llä kuulijaa hämätään sen verran, että levynvaihdos osuu Moving Picturesin puoliväliin, varmaankin CD-formaatin tilanpuutteesta johtuen.

Levyltä kuunneltuna korostuu solisti-basisti Geddy Leen nykyisin kovin muuttunut lauluääni. Vaikka monet menevät konsertteihin kuullakseen klassikoita, Rushin repertuaarissa uudet kappaleet kuulostavat tällä erää paremmilta kuin 70- ja 80-lukujen hittibiisit. Uudet kappaleet ”BU2B” ja ”Caravan” ovat kaikkein sopusuhtaisimpia.

Geddyllä on välillä todellisia ongelmia päästä tarpeeksi ylös, etenkin ”Closer to the Heart” ja ”2112” -kappaleissa. Jälkimmäisestä 20-minuuttisesta proge-eepoksesta kuultiin kiertueella vain kaksi ensimmäistä osaa, ”2112 Overture” ja ”The Temples of Syrinx”.

Ylimalkaan yhtyeen live-soundi kuulostaa kuitenkin hyvältä myös levyllä. Nykyaikainen miksaus- ja tallennustekniikka saavat rummut, kitaran ja basson erottumaan hienosti. Jos jotakin eroa live-tilanteeseen on havaittavissa, niin rumpuvirtuoosi Neil Peartin soitto erottuu jopa paremmin kuin todellisuudessa. Alex Lifesonin kitaroista nousevat tosin esiin lähinnä soolo-osuudet, mutta pitäähän toisaalta Geddyn uskomattomalle bassonsoitollekin jäädä tilaa.

Levyversion kohokohdiksi nousevat hiukan eri kappaleet kuin konsertissa. ”Time Stand Still”, ”Presto” ja ”Marathon” kuulostavat yhtyeen säröisemmällä soundilla hävyttömän hyvältä. Toisaalta instrumentaali ”Leave That Thing Alone” ei ole lainkaan niin vakuuttava kuin studioalbumilta nautittuna. Peartin rumpusoolo ”Moto Perpetuo (featuring Love For Sale)” taas on yhtä hienoa kuunneltavaa niin livenä kuin levyltäkin.

Time Machine Tour 2011: Live in Cleveland on hiukan monipuolisempi live-albumi kuin vuoden 2008 Snakes & Arrows Live, muttei yllä samanlaiseen energisyyteen kuin R30-DVD:n (2004) mukana julkaistu tupla-CD yhtyeen 30-vuotisjuhlakiertueelta. Se on passeli live-albumi, jonka arvoon tosin vaikuttaa, pääsikö kuulija itse todistamaan kyseistä maailmankiertuetta vai ei.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s