(Julkaistu Kymen Sanomissa toukokuussa 2011.)

Kuva: http://www.rush.com

Suomessa edellisen kerran 2007 esiintynyt Rush tarjosi jälleen komean läpileikkauksen tuotannostaan. Kanadalainen progressiivisen rockin jättiläinen matkusti Time Machine -kiertueella juurilleen asti, vaikka pääpaino keikalla olikin 1980-luvun tuotannossa.

Edellisen kiertueen tavoin Rushin visuaalinen anti oli poikkeuksellista. Yhtye oli jälleen kuvannut itsenäyttelemiään ”sketsejä” välivideoiksi, eikä itseironinen huumori jättänyt yleisöä kylmäksi. Valoshowsta vastasi valtava patteristo, joka pystyi laskeutumaan ja liikuttelemaan sulavasti ”raajojaan”.
Avauskappaleena ”The Spirit of The Radio” oli hieno valinta. Ensimmäisen reilun tunnin setin aikana kuultiin omaperäinen valikoima hittikappaleista ”Freewill” ja ”Subdivisions” aina vähemmän tunnettuun intrumentaaliin ”Leave That Thing Alone”.

Toisen setin aloitti vuoden 1981 kalssikkoalbumi Moving Pictures, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. ”Witch Hunt” toi mukanaan pyrotekniikat, eikä paukkuja sitten säästeltykään. Uudet kappaleet ”Caravan” ja ”BU2B” olivat konsertin kermaa ja lupaavat hyvää Rushin tekeillä olevasta 19. studioalbumista.

1970-luvun tuotantoon siirryttiin vasta pitkällä toisessa setissä, mutta sitten kuultiinkin niin ”Closer to the Heart”, ”La Villa Stangiato” kuin ”Working Man”. Konsertin huippu oli proge-eepos ”2112”, vaikka siitä kuultiinkin vain ensimmäiset kaksi osaa.

Rushin keikoissa hienointa on seurata virtuoosimaisen yhtyeen suorituksia. Geddy Leen bassosoundi oli aivan loistava ja Alex Lifesonin kitara miellyttävän rouhea. Maailman parhaaksi rumpaliksi ylisteyn Neil Peartin työskentelyä oli uskomatonta, etenkin pitkän rumpusoolon aikana.

Rushin vetovoimaa sopii ihmetellä. Eturivi houkutteli niin teini-ikäisiä kuin yli viisikymppisiä. Vaikka Rush ei ole ollut koskaan varsinaista valtavirtaa, on heille muodostunut valikoitunut fanijoukko, jonka keskuudessa vallitsee beatlemaniaa muistuttava rakkaus yhtyeeseen.