Psychoville
(2009-2011)

Psychoville on komediaa, kauhua ja trilleriä yhdistävä tv-sarja, jonka takana ovat kaksi Herrasmiesliigan (The League of Gentlemen, 1999-2002) käsikirjoittaja-näyttelijöistä, Reece Shearsmith ja Steve Pemberton. Toisin kuin Herrasmiesliiga, on Psychoville puhtaasti jatkosarja, jonka jaksojen ei ole tarkoituskaan toimia itsenäisinä kokonaisuuksina. Suomessa toistaiseksi esittämätön sarja kattaa yhteensä kaksi tuotantokautta, sekä niiden väliin tarkoitetun Halloween-spesiaalin.

Psychovillen ensimmäinen tuotantokausi esittelee joukon toinen toistaan kummallisempia hahmoja, jotka saavat kaikki nimettömän yhteydenoton samalta mystiseltä henkilöltä, joka näyttää syyttävän heitä jostakin heidän menneisyytensä salaisuudesta. Jäljet johtavat pian Ravenhillin mielisairalaan, jossa kaikki hahmot olivat samaan aikaan potilaina. Tarina on kerrottu klassisen mysteerikertomuksen tapaan ja juonenlangat yhdistyvät pikkuhiljaa.

Psychovillen hahmot ovat nimen mukaisesti enemmän tai vähemmän sekaisin, ja kuten Herrasmiesliigassakin, suuri osa sarjasta rakentuu kokonaan hahmojen varaan. Muuntautumiskykyiset Shearsmith ja Pemberton näyttelevät kumpikin muutamia hahmoja, tukenaan joukko osaavia brittinäyttelijöitä. Hahmoista ehkäpä vastenmielisimmät ovat Maureen ja David Sowerbutts, äiti ja aikuinen poika, joiden suhde on hyvinkin kyseenalainen. Lisäksi on Mr. Lomax, sokea miljonääri, joka keräilee pehmoleluja, sekä kätensä menettänyt klovni Mr. Jelly, joka syyttää vammastaan ja temppujensa varastamisesta suositumpaa Mr. Jollya.

Lomaxin rinnalla on yhteiskuntapalvelua suorittava kotiapulainen ”Tealeaf”, jota näyttelee Skins-sarjasta tuttu Daniel Kaluuya. Koomikko Dawn French puolestaan nähdään Joy Aston -nimisenä sairaanhoitajana, joka kanniskelee mukanaan räsyistä vauvanukkea, jota hän kohtelee kuin oikeaa lasta. Heidän lisäkseen on vielä kääpiönäyttelijä Robert Greenspan (Jason Tompkins), joka yrittää parhaansa salatakseen yliluonnolliset kykynsä.

Päähenkilöiden joukko kasvaa sarjan toisella tuotantokaudella, mutta tarinan myöhemmistä vaiheista on hankalaa kertoa mitään paljastamatta sarjan juonenkäänteitä ja pilaamatta jännitystä. Periaatteessa Psychovillen olisi voinut lopettaa ensimmäiseen tuotantokauteen, mutta toinen kausi ei vain jatka tarinaa vaan siirtää sen kokonaan uudelle tasolle.

Psychovillen voima on hahmojen lisäksi juuri trillerimäisessä tarinassa, johon kauhuelementit yhdistyvät saumattomasti. Suoranaisesti pelottava sarja ei tosin ole, mutta Halloween-spesiaalissa on kyllä omat järkyttävät hetkensä. Pikkuhiljaa katsojalle herää myös myötätunto luotaantyöntäviä hahmoja kohtaan ja etenkin toisella tuotantokaudella on jo aidosti traagisiakin hetkiä. Lapseton Joy, yksinäinen David ja jatkuvasti herjattu Robert ovat pohjimmiltaan synkkiä hahmoja, joiden puolelle on alun outouden jälkeen helppo asettua.

Herrasmiesliigan Jeremy Dyson on kokonaan poissa joukosta, mutta Mark Gatiss palaa mukaan ensimmäisen tuotantokauden erikoisessa keskimmäisessä jaksossa. ”David and Maureen” -niminen jakso on kuvattu vain muutamalla otolla ja sen tapahtumat peilaavat likimain suoraan Alfred Hitchcockin elokuvaa Rope (1948), muuttaen Hitchcockin kihelmöivän jännityksen sitcom-tyyliseksi farssiksi. Kyseinen jakso onkin sarjan parhaimmistoa.

Vaikka Psychovillen tuotantokaudet ovat kovin erilaiset ja sinänsä loistava Halloween-jakso ei edistä tarinaa juuri lainkaan, muodostuu sarjasta ainutlaatuinen kokonaisuus, joka vetää vertoja klassikoksi muodostuneelle Herrasmiesliigalle. Psychoville ei turhaan kosiskele yleisöään helpolla lähestyttävyydellä, vaikka etenkin Mr. Lomaxin hahmo poikkaakin välillä sulavasti slapstick-huumorin puolelle. Lopputulos on kunnianhimoinen ja omalaatuinen sarja. Valitettavasti tekijöiden ensimmäinen sarja on jo ikonisessa asemassa, jota ei helposti ylitetä. Psychoville saattaakin jäädä samalla tapaa vähemmälle huomiolle kuin The Officea (2001-2003) seurannut paljon parempi Extras (2005-2007).